Arkirytmi alkaa kääntymään. Käännän sen väkisin. Puolilta öin tai viimeistään yhdeltä nukkumaan ja yhdeksän ja kymmenen välissä ylös. Tästä se lähtee.
Toiseksi viimeinen arkilomapäivä kuluu enimmäkseen rentoillen. Työasioiden recap, ulos syömään, jäätelöä ja loppupäivä nörttäilyä.
Ajoittaista ahdistusta. Koitan olla ylimiettimättä tulevaisuutta. Helpommin sanottu kuin tehty.
Kotiutumispäivä. Olipa meillä mukavaa. Mummolassa oli seitsemän ihmistä ja jotenkin sellainen hyvä, ”entisajan” tunnelma. Mummi, eli äitini, hänen puolisonsa, minä, veljeni, vaimoni ja lapseni. Lapsenlapset viihtyivät, tytär nukkui mummin kanssa ulkona teltassa. Uusia perunoita, mansikoita, jäätelöä, lettuja, hyvää ruokaa ja mukavaa puheensorinaa. Kaikkea mitä kesässä pitääkin olla.
Sosiaaliset akut ovat hieman tyhjät nyt, mutta on mukavaa pysähtyä omaan kotiinsa.
Ahdistus meinaa iskeä ilman mitään syytä. Syytän huonoja yöunia. Onneksi osaan maadoittaa itseni.
Olohuoneessa on +30.43 °C. Ei tämä onneksi loputtomiin kestä.
Sopivasti unta alla, hyvää ruokaa, retkeilyä luonnossa. Talossa on sopivasti elämää.
Päivällä Kilpisuolle, koska Urho, Lotta ja Veera eivät ole vielä käyneet. Itse kävin Manun ja äitini kanssa muutama vuosi sitten. Manu muistaa paikan, mutta tällä kertaa kesän ötökät alkavat pelottamaan, vaikka ei niitä paljon ole. Lintutornille ja takaisin patikoitavaa kertyy reilut kolme kilometriä. Mukavan kevyt pätkä. Tuulenvire hieman helpottaa muuten melko paahtavassa kelissä. Spottaan paljon mustikoita ja lakkoja, mutta en jää poimimaan tällä kertaa.
Ilan päälle intoudun vielä juoksulenkille. Kymmenen kilometriä kylällä ja metsäreittiä taittuu melko raskain askelin. Ötökät pörräävät ympärillä ja ilma on paksua kuin höyrykattilassa. Tuleepahan käytyä.
Lettuja, mansikoita, uusia perunoita ja kaikkia herkullisia kesäruokia tulee syötyä vatsa täyteen. Kiitos äiti, olet ihan paras. ❤️
Nukun huonosti vieraassa paikassa. Tai no, ei tämä enää niin vieras paikka ole. Trooppinen yö ja iho tuntuu jatkuvasti nahkealta. Viitisen tuntia unta ja sitten aamukahville. Äitini luona on mukavaa, siitäkin huolimatta, että tällä kertaa meitä on täällä vähän isompi porukka. Läheisten seurassa ei ahdista niin paljon. Tärkeintä on mennä omilla ehdoillaan.
Varhaisperunoita ja silliä vatsa täynnä. Huomenna retkipäivä.
Päivän aherrukset:
Manu viihtyy kattoterassimme riippumatossa. Mukavaa, että löysi paikkansa sieltä. Ensi kesälle voisi hommata partsille jotain kalusteita ja kasveja, se on sen verran iso tila, että on nyt aika tyhjän oloinen. Rahaa ja säästämistä se tietenkin vaatii.
Huvikseni tsekkailen parin vuoden takaista ”miten loma meni” -tyyppistä kirjoitustani:
Mitä lomasta jäi käteen? Muutama ahdistava päivä, muutama migreeni, muutama vähän kivempikin päivä. Parasta antia sunnuntaiset kahvittelut ja kävelyt vaimon kanssa, pelihetket lasten kanssa, rakkaus ja yhdessäolo. Pyykinpesukoneen hajoaminen vesitti viimeisetkin haaveet retkistä ja muusta rahankäytöstä, mutta sellaista elämä joskus on.
Oikeastaan nautin kotona olemisesta nuo neljä viikkoa, ei harmita yhtään. Tykkäsin syvään päätyyn menemisestä, vaikka välillä menikin tekniseksi. Esimerkiksi viime yön kantamigraatio oli haastava, mutta yllättävän nopea prosessi. Opin taas paljon uutta samalla. Tästä minä nautin vapaa-ajalla.
Ehkä enemmän olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin somea ja tekniikaa, mutta pitää antaa fiiliksen viedä. Tuntui ainakin siltä, että pääsin hyvin irtautumaan työasioista (vaikka budjetin ja laskut tsekkasinkin joka päivä), ehti jo unohtaa työrutiinit kokonaan.
Tätähän nämä kesälomani yleensä ovat. Ei suunnitelmia, ei juurikaan reissuja. Ihan hyvä niin. Viimeiset pari kesää on mennyt surkeissa sattumuksissa ja ”selviytymisessä”. Tämä kesäloma on toistaiseksi tuntunut varsin mukavalta ”oleilulta”.
Viikko lomaa jäljellä. Aion nauttia jokaisesta päivästä.
1 2 3 … 7 vanhempia →