13355. päivä elossa. Huomaan, että olen väsyneinä päivinä seonnut jo laskuista. Joka päivä joudun tarkistamaan kuinka monta päivää on kulunut. 1312. päivä putkeen näitä lokimerkintöjä, enkä ole enää aikoihin jaksanut kirjoittaa merkinnöille otsikkoa. Ensimmäisen ja vielä toisenkin vuoden jaksoin, sitten alkoi mennä vaikeaksi.

Ajankäytöllisesti tänään menee kaikki pieleen, sillä palaverien välissä joutuu perkaamaan tehtävälistaa, jolla on sadoittain tehtäviä. Kun tehtäviä on liikaa, niitä on hankala priorisoida. Se on kuin viidakko, joka pitäisi kitkeä. Olen jatkuvasti jäljessä omista hommistani, enkä juuri nyt voi sille mitään. Tai siis, haluaisin tehdä enemmän. Mutta varmaan teen jo ihan tarpeeksi. 8 tuntia ei meinaa riittää.

Töiden jälkeen kotiin korjaamaan Mastodon-bugi Linux-koneella ja siitä sitten suoraan elokuviin.

Hektinen, mutta yllättävän hauska maanantai.

Sunnuntai menee kahvitellessa ja asennushommissa. Hämmentävä päivä, kun päivällä sataa, illalla paistaa ja nyt myöhäisiltana taas sataa.

Suhtaudun tulevaisuuteen optimistisesti.

Hämmentävää, että joka toinen päivä väsyttää. Tänään on taas freesi olo, sillä unta kertyy mukavasti. Päätän jo aamulla, että vietän päivän poistumatta kotoa.

On mukavaa, että ei ole mitään suunnitelmia. Pelailua, oleilua, pelailua ja taas oleilua. Tällaisia päiviä pitäisi olla enemmän kuin yksi viikossa.

Ilmeisesti kofeiinin vaikutus on lakannut, kun väsyttää niin merkittävästi, etteivät silmät pysy enää auki. Aivan kuten keskiviikkona. Nyt on mentävä maate.

Onneksi saan kerrankin nukuttua. 8-9 tuntia ja herään ennen kellon herätystä. Harvinaista herkkua olla energinen aamulla. Ei pirteä, mutta energinen.

Päivän aikataulu on tukossa. Heti ensimmäisten palaverien työtä jo valmiiksi täysi tehtävälista turpoaa uusista tehtävistä. Pakko noudattaa FIFO-periaatetta, eli ensimmäinen sisään, ensimmäinen ulos. Muuten tästä ei tule mitään.

Hard stop kuudelta seitsemättätoista päivää putkeen ja sitten katsomaan pojan kevätjuhlaesitystä. Kevätjuhlasta suoraan Lutakkoon kuuntelemaan death- ja black metallia. On kuin olisi kotiin tullut, vaikka välissä on monta vuotta. Laskujeni mukaan ainakin viisi tuttua ihmistä paikalla. Benighted on positiivinen yllätys, enkä malta odottaa …and Oceansin uuden levyn kuuntelemista, sen verran hyvältä uudet kappaleet livenä kuulostavat.

Sosialisoitumisexperimentti sujuu sen verran hyvin, että päätän jatkaa tätä. Täytyy poimia kalenterista seuraava keikka ja suunnitella kesää tarkemmin. John Smithissä olisi Hypocrisy ja Nummirockissa Cattle Decapitation. Suapi nähdä.

Olen iloinen, että pääsin lähtemään. Viime kerrasta on vuosia. Metallimusiikin katsominen on erittäin meditatiivista. Etenkin black- ja death metal. Ehkä minulla on kuin onkin mahdollisuus päästä sosiaalisesta ahdistuksestani eroon. Mukavaa, kun Nadya pyysi mukaan. Tuttuus helpottaa lähtemistä.