Onneksi saan kerrankin nukuttua. 8-9 tuntia ja herään ennen kellon herätystä. Harvinaista herkkua olla energinen aamulla. Ei pirteä, mutta energinen.
Päivän aikataulu on tukossa. Heti ensimmäisten palaverien työtä jo valmiiksi täysi tehtävälista turpoaa uusista tehtävistä. Pakko noudattaa FIFO-periaatetta, eli ensimmäinen sisään, ensimmäinen ulos. Muuten tästä ei tule mitään.
Hard stop kuudelta seitsemättätoista päivää putkeen ja sitten katsomaan pojan kevätjuhlaesitystä. Kevätjuhlasta suoraan Lutakkoon kuuntelemaan death- ja black metallia. On kuin olisi kotiin tullut, vaikka välissä on monta vuotta. Laskujeni mukaan ainakin viisi tuttua ihmistä paikalla. Benighted on positiivinen yllätys, enkä malta odottaa …and Oceansin uuden levyn kuuntelemista, sen verran hyvältä uudet kappaleet livenä kuulostavat.
Sosialisoitumisexperimentti sujuu sen verran hyvin, että päätän jatkaa tätä. Täytyy poimia kalenterista seuraava keikka ja suunnitella kesää tarkemmin. John Smithissä olisi Hypocrisy ja Nummirockissa Cattle Decapitation. Suapi nähdä.
Olen iloinen, että pääsin lähtemään. Viime kerrasta on vuosia. Metallimusiikin katsominen on erittäin meditatiivista. Etenkin black- ja death metal. Ehkä minulla on kuin onkin mahdollisuus päästä sosiaalisesta ahdistuksestani eroon. Mukavaa, kun Nadya pyysi mukaan. Tuttuus helpottaa lähtemistä.
Tässä kirjoituksessa on 202 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:37) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Pieniä elonmerkkejä
Alkaa päästä vihdoin päivärytmiin takaisin kiinni. Elämä on hieman erilaista nyt hetken. A small life update löytyy Mastodon-seuraajilleni, muille palauttaa elefanttisivua.
Pikkuhiljaa takaisin elävien kirjoihin… askel kerrallaan…
