Siteeraan taas itseäni, kun en muuta voi.

Kuuntelen äänikirjaa, mutta en pysty keskittymään. Jostain syystä on pakko pitää 30min päivässä lukutavoite, tavalla tai toisella. Töissä tänään 10-23. Tiedän. Mutta vaihtoehtoja ei tällä kertaa ole. Otan tästä opiksi. Oppia on tullut monessakin mielessä.

Olo ei ole hyvä. En minä tykkää olla erossa perheestäni pitkiä aikoja.

Pian helpottaa.

Toinen pitkä päivä. Mutta lusitaan nyt. Tärkeä juttu, iso deadline, paljon työtä. Ensi viikolla helpottaa.

Tänään teen tietoisesti pitkän työpäivän, jonka olen ilmoittanut kaikille etukäteen. 10 tuntia ei taas riitä mihinkään, kun rakentaa 9 palvelimen klusteria. Mietin, että pitääkö ottaa toinen mokoma… Aina aikatauluihin ei voi vaikuttaa, kun deadlinet painavat päälle. Nyt painetaan.

Olen iloinen siitä, että voin työllistää itseni asioilla, joita rakastan. Tänään tuntuu hyvältä. Focus on ytimessä.

Huomenna uusiksi.

On merkillistä pohtia, miten ahdistus syntyy. En ole koskaan kokenut normaalia ahdistusta, joten en tiedä mitä se on. GAD, F41.1, yleiskielellä ”yleistynyt” ahdistuneisuushäiriö on 5%:lla ihmisistä. Kaikista järjettömintä on, kun ei todellakaan tiedä miksi olo on kamala.

Maanantaivapaa on palvellut hyvin. Unta kertyy riittävästi, on kahvia ja suklaata. Mutta ehkä ahdistuksen syynä ovat nimenomaan kofeiini ja suklaa? Mitään selitystä tälle ei tänäänkään löydy.

Ahdistusmöykyn iskiessä lähden kokeilemaan maadoittavaa ja huomion poisvievää tekemistä. Pianon soittaminen ei auta, koska tunnen oloni entistä surkeammaksi. Viime soittokerrasta on liian pitkä aika. Hetken improvisoinnin jälkeen laitan pianon kannen kiinni. Mitään muutakaan ei huvita tehdä. Ahdistus kasvaa. Hikoiluttaa. Jalat menevät velliksi.

Ajaudun palvelinhommiin ja osaltaan työhommiin. Tätä se pakeneminen on. No, tuleepa valmisteltua huomista ja samalla saan ajatukset muualle. Huomaan, että pari ratkaisua ei itsessään paranna oloa, joten päätän lähteä ulos. Puen juoksukengät jalkaan, vaikka penikkatauti muistuttelee olemassaolostaan. Jos ihan kevyttä hölkkää vain…

Penikkakipu ei kasva liian suureksi 7min/km vauhdilla. Jään satamaan katselemaan auringonlaskua. Kannatti lähteä.

Mitä tästä jälleen opimme: Paras lääke ahdistukseen: Ravinto, lepo ja liikunta.