On merkillistä pohtia, miten ahdistus syntyy. En ole koskaan kokenut normaalia ahdistusta, joten en tiedä mitä se on. GAD, F41.1, yleiskielellä ”yleistynyt” ahdistuneisuushäiriö on 5%:lla ihmisistä. Kaikista järjettömintä on, kun ei todellakaan tiedä miksi olo on kamala.
Maanantaivapaa on palvellut hyvin. Unta kertyy riittävästi, on kahvia ja suklaata. Mutta ehkä ahdistuksen syynä ovat nimenomaan kofeiini ja suklaa? Mitään selitystä tälle ei tänäänkään löydy.
Ahdistusmöykyn iskiessä lähden kokeilemaan maadoittavaa ja huomion poisvievää tekemistä. Pianon soittaminen ei auta, koska tunnen oloni entistä surkeammaksi. Viime soittokerrasta on liian pitkä aika. Hetken improvisoinnin jälkeen laitan pianon kannen kiinni. Mitään muutakaan ei huvita tehdä. Ahdistus kasvaa. Hikoiluttaa. Jalat menevät velliksi.
Ajaudun palvelinhommiin ja osaltaan työhommiin. Tätä se pakeneminen on. No, tuleepa valmisteltua huomista ja samalla saan ajatukset muualle. Huomaan, että pari ratkaisua ei itsessään paranna oloa, joten päätän lähteä ulos. Puen juoksukengät jalkaan, vaikka penikkatauti muistuttelee olemassaolostaan. Jos ihan kevyttä hölkkää vain…
Penikkakipu ei kasva liian suureksi 7min/km vauhdilla. Jään satamaan katselemaan auringonlaskua. Kannatti lähteä.
Mitä tästä jälleen opimme: Paras lääke ahdistukseen: Ravinto, lepo ja liikunta.
Tässä kirjoituksessa on 201 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:47) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Inspiraatio
Hyvät yöunet, aurinko paistaa ja aamupäivä alkaa kahvihetkellä. Yllättävän vähän ahdistaa. Ei varmaan kannattaisi miettiä alituiseen ahdistuksen tasoa, ehkä sekin itsessään ahdistaa. Tiedä häntä.
IRCissä puhutaan päivällä tekoälystä ja kuinka se vaikuttaa musiikin tekemiseen. Suno, Replay ja muut vaikuttavat vähän liiankin päheältä. Rippaakohan AI muiden biisejä? Voiko AI:n tekelettä sanoa edes kenenkään säveltämäksi? Päätän silti kokeilla ja saankin inspiraatiota uuteen synthwave-kappaleeseen. Jotenkin eri melodiavaihtoehtojen kuuleminen saa päässä musiikin jatkumaan. Päätän, että otan tekoälyn avustamana korkeintaan jotain elementtejä tai ideoita – ideathan eivät ole kenenkään omistamia, kunnes varastat ne?
On mukavaa pitkästä aikaa tehdä musiikkia Streetgazer-projektilleni. Aloitan kerrankin rummuista ja sitten kasaan päämelodian ja laulun päälle muun kappaleen. Laulu on toistaiseksi tekoälyn laulama, koska en kehtaa kotona laulaa itse nauhalle, ainakaan vielä. Laulu kuulostaa yllättävän hyvältä, mutta kyllä siitä tekoälyn huomaa. Ehkä laulan itse laulut uudestaan jossain kohtaa tai sitten pistän esimerkiksi Lotan laulamaan. Mutta kappaleesta tulee hyvä, vaikka sitä on neljän tunnin jälkeen vasta puolitoista minuuttia kasassa. Melodinen, tunnelmallinen, mahtava.
Jos jaksan tehdä useamman biisin, albumista tulee konseptilevy, aiheena ahdistus. Ensimmäisen säkeistön ja kertsin sanat ovat jo kasassa:
[Verse]
Heart racing
Mind erasing
Caught up in this endless maze
Dark shadows
Haunting echoes
Anxiety’s cruel embrace[Verse 2]
Lost in the neon
Feeling frozen
In this city of empty dreams
Drowning in the static
Panic rising
Silent screams
Tearing at the seams[Chorus]
Electric shadows haunting my mind
Gloomy whispers that I can’t leave behind
In this synth wave symphony
Anxiety’s symphony
Vihaan tekoälyä siinä mielessä, että se tekee asioista liian helppoa ja moni käyttää sitä jo ”valmiina”. Mutta tekoälyavusteinen säveltäminen on yllättävän kivaa näin kiireiselle ihmiselle.
Sunnuntaipäivä hyvin käytetty. Nyt ehtii vielä muutaman tunnin Overwatchia ja sitten nukkumaan. Saapi nähdä, milloin ehdin jatkaa biisiä eteenpäin. Ehkä teen kappaleen tulevien viikkojen aikana valmiiksi ja julkaisen sitten pelkän singlen. Minulla on tapana tähdätä liian korkealle ja koittaa tehdä EP tai albumillinen musiikkia, joita en saa koskaan viimeisteltyä. Parempi julkaista joskus jotain kuin ei koskaan mitään.
