Hupsista, koodasin koko päivän. Tavallaan työjuttuja, mutta tavallaan parannuksia omalle vapaa-ajan sivustolle. On haastavaa, kun itselleen tärkeä harrastus on samaan aikaan työ. Kun huomaan asian, jonka voisi tehdä paremmin, teen sen heti. Yhdestä asiasta tulee muutama lisää ja kaninkolo on valmis… No, air-lightin tulevaa versiota on nyt alustettu huomattavan pitkälle. Onpahan töissä esiteltävää.

En näköjään osaa pitää kiinni päätöksistäni itselleni… Tavallaan ei silti edes harmita, kun huomenna on vasta lauantai. Tänään tuntuu sunnuntailta. Olisi karmaisevaa joutua huomenna ”oikeisiin töihin”. Onneksi saa vielä hetken hengähtää.

Ei terapiaa. Terapeutti on lomalla, kuten minäkin. Fiilis on kuin lauantaina, vaikka on torstai.

Olen päättänyt, että en tee näiden parin lomapäivän aikana mitään hirveän monimutkaista. Yritän säästellä aivojani. Se tuntuu vaikealta, sillä haluaisin koko ajan olla ratkomassa ongelmia. Kutkuttaisi montakin töihin liittyvää asiaa, joita voisin edistää.

Pitää yrittää antaa olla.

Illan kruunaa leffailta.

Parempi päivä. Rauhallista töissä. Jäätävän iso läjä tehtäviä valmiina.

En osaa tänäänkään kirjoittaa mitään järkevää. Menee liian helposti ylimiettimisen puolelle. Siispä telkkari auki ja jotain muuta ajateltavaa nyt.

Talvi-miniloma alkoi juuri. Täytyy olla kiitollinen.

Päivä alkaa hyvin, mutta iltaa kohden iskee melko voimakas ahdistus. Yhtään ei helpota elokuvavalinta Kenneth Chamberlainin elämän ehtoopuolesta tai kirjavalinta aiheesta Holokausti. Osaan selvästi tämän homman.

Meinaan unohtaa koko lokikirjan. Nukkumaanmennessä ei ole hyvä fiilis. Tuntuu, että kaikki ympärilläni ovat käytökseeni pettyneitä, vaikka olen vain yrittänyt käpertyä omaan rauhaani. En aina jaksa olla odotusten vastainen.

Silmäni eivät pysy auki.

Maanantai. En minä jaksa.