On kummallista olla kotona, kun lapset eivät ole kotona. En muista milloin viimeksi olisi ollut lapsivapaa viikonloppu. Tuntuu äärimmäisen oudolta. Nyt pitää osata nauttia hetkestä. Veera koittaa muistuttaa, että keskity tähän hetkeen. Ei pidemmälle. Ei huomiseen. Vaan siihen mitä on nyt. Oma rauha. Hiljaisuus.

Manu oli hieman surullinen bussille saattaessa. Tulee kuulemma kova ikävä. Niin minullekin. Mutta suru pois, sunnuntaina nähdään.

Kanansiivet fryeriin ja henkilökohtainen chill mode päälle. Nyt ei tarvitse hetkeen miettiä mitään. Päivän kofeiiniannos on jäänyt väliin, joten se ensin alta pois, ettei iske migreeni. Sitten ruokailua ja kenties tämän jälkeen videopelien maailmaan. Tulevaisuus saa odottaa.

Hengitä.

Ole.

Relaa.