Herään kuudelta. Seison paikallani ja yritän pitää silmiäni auki. Kuvittelen olevani sen verran hereillä, että sallin itseni istua alas hetkeksi. Torkahdan kuitenkin uudelleen ja herään seuraavan kerran seitsemältä. Taas käy näin, enkä ehdi enää lenkille. Kahvi on loppu. Marjat on loppu. Aamu ei ala hyvin.

Liiketoiminnan kehittämispalaveri alkaa kahdeksalta. Viikon kenties kivoimpia palavereja. Yrittäminen on mukavaa. Mikään ei ole koskaan valmis ja kaikesta löytyy viilattavaa. Se on parasta. Kaj Kunnas piristää nimipäiväterveisillä.

Maanantai jatkuu sisäisillä palavereilla. On vain hyväksyttävä, että tänään ei saa esimerkiksi koodia aikaan. Iltapäivällä kasvaa tunne siitä, että olen tunnin myöhässä jokaisesta asiasta mitä teen. Työpäivän askareet päättyvät vasta kuudelta.

Jostain syystä fiilis ei ole ollut tänään mitä mainioin, ei vaikka on Mainion ja Ronin nimipäivä. Pitäisi osata olla ylpeä itsestään edes yrittäjän päivänä. Käyn LinkedInissä ensimmäistä kertaa viikkoihin ja raapustan sinne yrittäjän muistelmat.

Illalla mielen valtaa melankolia. Maanantai ei nyt lähde. Mutta se on ihan OK. Aina ei lähde, ja se pitää hyväksyä. Tärkeintä on, että yrittää. Hyvää yrittäjän päivää!