Hotellilla maanantaina kolmen aikoihin. On virhe avata mitään älylaitetta, mutta löydämme lopulta itsemme palvelinhommista ja pian kello onkin jo yli neljä. Unta kertyy vaivoin neljä tuntia, koska haluamme hotelliaamiaiselle.

Junassa töitä. Aivot lyö tyhjää. Pikakelaus iltapäivään. Perhe on vastassa asemalla, tuntuu mukavalta kun on kaivattu. Minullakin on ollut kamala ikävä heitä. Vaimo on siivonnut kodin. Kaikki on täydellistä. On mukavaa olla kotona.

Korvissa humisee, nenä vuotaa ja hieman yskittääkin. Miesflunssa ja väsymys ovat vieneet minut kanveesiin. Kello on 21:04, eikä ajatus nukkumisesta tunnu hassummalta. Huomenna teen etänä töitä hieman puoliteholla, kevennetyn päivän, jos mahdollista.

Siinäpä se. Tänään ei tämän kummoisempaa ajatusta. Kylläpä tuntuu hyvältä olla Suomessa ja kotona. Kunpa saisi olla paikallaan ikuisesti. Nautin omasta tilasta ja kotona olemisesta. Tämän parempaa ei olekaan.