Hokkuspokkus – The Prestige on Christopher Nolanin mestariteos

The Prestige on Christopher Nolanin (Memento) ohjaama uusi mestariteos. Elokuvassa eletään 1900-luvun alkua, jolloin taikurit kukoistavat viihdyttäjänä silmänkääntötempuillaan ja illuusioillaan. Taikuriseurueessa on kaksi kunnianhimoista taikuria, showmies Robert Angier (Hugh Jackman) ja vaatimattomampi Alfred Borden (Christian Bale), jotka rupeavat kilpailemaan tempuillaan toisiaan vastaan. Temppuilu menee vakavaksi kun tempuista tulee aina vain haastavampia ja vaikeampia toteuttaa.

The Prestigessä ei ole hienoa vain miljöö, mutta myös sen loppuun asti kiinnostavat juonikuviot. Elokuvan aikakausi on hienoa, vanhahtavuudestaan ja harmaudestaan huolimatta. Prestigen mielenkiintoiset sivuhahmot (esim. Olivia Wenscombe, jota näyttelee Scarlett Johansson) tuovat mukaansa toisenlaisia näkökulmia.

Yleensä en kiinnitä elokuvan hahmojen asuun tai taiteellisuuteen huomiota, mutta tässä elokuvassa erilaiset vanhat asukokonaisuudet korostuivat enemmän kuin muissa vastaavissa. Varsinkin sen ajan uutuuttaan huokailevat smokit olivat upeita. Oli myös kohtia, jotka näyttivät vain hienoilta.

Elokuvan etenemistapa oli aluksi hämäävä, mutta leffan edetessä juonikulkua rupesi tajuamaan. Kerronta Bordenin näkökulmasta toi myös lisää mielenkiintoisuutta, vaikka Borden pälpättikin vain sopivissa kohdissa ja vastoin hänen kilpailijansa Angiert, varsinkin kohtauksissa joissa he lukivat toistensa muistiinpanoja.

Puolivälissä elokuvaa puunmaku alkoi uhkaavasti maistua suussa ja alkupään hienous unohtui ja vanhan aikakauden leffa muuttui välittömästi yhtä tylsäksi kuin kolmetuntinen Alexander. Tylsistyminen kuitenkin loppui nopeasti juonen edetessä ja viimeistään loppuratkaisuun mennessä suu loksahti enemmän tai vähemmän auki. Prestige miellytti juonellisuudellaan ja näyttelijöillään. Erityisesti Christian Bale teki hyvän suorituksen, kuten aina ennenkin. Myös seniorinäyttelijä Michael Caine kuuluu suosikkeihini.

Prestigestä ei löydy juuri yhtään nopeatempoista kohtaa, joten jos haet illalle toimintajännitystä kokeile vaikkapa Guardiania (jonka katson seuraavaksi). Elokuva viihdytti draamamaisella jännittävyydellään, mukana ripaus taikuutta.

4/5

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää