Kesän kuulumisia

Jaaaaha! Kirjoitusten välissä on nyt tapahtunut varmaan pisin tauko koko Rollemaan historiassa. Joku saattaisi melkein luulla että olen kuolla kupsahtanut, kun uutta kirjoitusta ei ole ilmestynyt liki kuukauteen… ei ole ollenkaan minun tapaistani. Tai no, ehkä nykyään on. Ajat muuttuu. Siksi päätinkin nyt vähän hieman tulla kertomaan miten viime aikoina on pyyhkinyt.

Töitä on riittänyt ja prokkiksia tehdessä enimpi aika onkin tainnut mennä. Lisäksi täällä odotellaan innolla poikavauvaa, joka ei vaan tahdo vielä syntyä. Alkuviikosta käytiin sairaalassa ja tänään uudestaan, mutta nyt ollaan taas kotona odottelemassa.

Isäni on ollut kesän Suomessa ja hänen kanssaan on ollut mukava viettää aikaa. Olen myös alkanut pitämään yhteyttä austraaliansuomalaisiin serkkuihini, jotka asuvat Suomessa nyt neljättä vai viidettä vuotta. Olen ollut hurjan sosiaalinen ja hieman yllättänytkin itseni.

Veera näppäsi hiuksiani 10cm lyhyemmäksi. Olivat kuulemma latvat alkaneet olla niin kuolleet, että ei enää näyttänyt hyvältä. Ne olivatkin enemmänkin kymmenhaaraisia kuin kaksihaaraisia. Kylläpä se pian takaisin kasvaa, vaikka ensin hirvittikin…

Eipä ole mitään ihmeempiä tullut tehtyä tänä kesänä. Yhdessäoloa, töitä, chillailua. Lomasta ei tietoakaan, mutta eipä sitä ole kaivannutkaan.

Aamut ovat olleet melko vaikeita ja harvemmin tuntuu olo pirteältä, vaikka olisinkin nukkunut hyvin. Pääkoppa on mitä on, mutta en anna sen häiritä. Löysin jo kysymykseen vastauksen, jota ei ole. Ristiriitaista eikö? Ensi viikolla alkaa psykologikäynnit, ihan omasta tahdostani.

Tässä on tapahtunut niin suuria muutoksia puolen vuoden sisään, että kenen tahansa pää menisi pyörälle. Tavallaan odotan, että tilanne vähän tasaantuu. Ensi vuosi esimerkiksi saisi olla ihan oikeasti sellaista tasapaksua arkea, jossa ei niin paljon muutoksia ole. Kesä taitaa pikkuhiljaa olla ohi, ja on aika asennoitua syksyn tuloon. Ah, lempivuodenaikani…