HTC One pähkinänkuoressa – täydellisempää puhelinta saa hakea

Pari vuotta sitten hankin ensimmäisen Android-puhelimeni, HTC Desire Z:n, vähän myöhässä tavallaan. En oikeastaan ymmärrä miksi olin Nokian leirissä niin pitkään. Androidista ei ole takaisin paluuta.

Huomasin sovellusten kehittyvän aika huimaa tahtia, eikä HTC Desire Z:n 800 MHz Scorpion prosessori enää jaksanut pyörittää, ainakaan tällaisen hardcore-käyttäjän multitaskatessa. Esimerkiksi Foursquare-sovellus jäätyi koko ajan ja pelkästään avaaminen kesti parhaimmillaan kaksi minuuttia.

Jos tarvitsi ottaa nopeasti kuva jostakin ja lähettää se sosiaaliseen mediaan, siitä ei meinannut tulla mitään kun kamera jökitti käynnistämisen lisäksi jopa tarkentaessaan. Oli sitten miten customia, roottia tai optimoitua muistinkäyttöä, ei puhelimesta enää saanut riittävää tehoa irti. Oli aika hankkia uusi puhelin.

Päädyin tilaamaan HTC Onen, joka julkaistiin Suomessa jossakin huhtikuun taitteessa muistaakseni. Uusia QWERTY-puhelimia (liukuvalla kiinteällä näppäimistöllä varustettuja) ei enää oikein Suomesta löydy, mutta se ei haitaa, sillä olen jo melko hyvin tottunut kosketusnäppäimistöön. Jenkeissä taisi vielä operaattori Spring omistaa oikeudet johonkin QWERTY-malliin. Ei kuitenkaan tainnut olla HTC:ltä.

HTC:n tämänhetkinen lippulaiva HTC One on kaiken kaikkiaan täydellinen puhelin. Vielä täydellisempi kuin mitä HTC Desire Z oli sen ostaessani. Neliytiminen Snapdragon-prosessori tekee HTC Onen suorituskyvyltään moninkertaisesti nopeamman HTC Desire Zetaan verrattuna.

Monessa nykyajan älypuhelimessa ei saa takapaneelia irrotettua ollenkaan, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että akkua ei pysty vaihtamaan. Tämä kuitenkin mahdollistaa sen, että puhelimen pystyy rakentamaan lituskan ohueksi ja kuoren siten, että se kestää isompiakin kolhuja. Yhtenä vaihtoehtonani oli myös Samsung Galaxyn S 4, mutta olen kuullut Galaxy-malleista niin paljon huonoa, että en suostunut vaihtamaan HTC:stä pois. Lisäksi uuden S 4:n ympärys on enimmäkseen muovia, kun taas HTC:n kestävää alumiinia. Muotoilukin on HTC:lla nätimpää. Herttileijaa, HTC One on yksinkertaiselta ja kauniilta muotoilultaan kuin parempi versio iPhonesta. Lisäksi vaimo on ollut tyytyväinen HTC One X:ään (HTC Onen edeltäjään), joten valinta oli helppo.

Isoimpana outouksina on Menu- ja kameranäppäinten puuttuminen. Kiinteitä näppäimiä luurissa ei ole muita kuin virta ja äänenvoimakkuuden säädöt. Heti alkuminuuteilla kuitenkin roottasin puhelimen ja asensin TrickDroid ROMin (stock ROM parannuksilla, esim. HTC:n bloatware poistettu, optimoitu entistään nopeammaksi ja tehty joitakin muita parannuksia) ja mahtavan Bulletproof-kernelin.

Etenkin Bulletproof-kernel mahdollistaa sen, että puhelimen näppäinlukon (vai onko se nykyään ”näyttölukko”?) saa auki pyyhkäisemällä puhelimen alariviä iPhone-tyyliin. Toki virtanäppäin toimii yhä. Sen lisäksi HTC-logo toimii menu-näppäimenä, mikä on ehdoton joidenkin niiden sovellusten kohdalla, joissa ei ole otettu huomioon uusia puhelimia ilman menu-näppäintä.

Puhelimessa on loistava äänenlaatu sisäkaiuttimesta lähtien. Äänet käyttävät n. ”Beats audio” -tekniikkaa, joka kuulemma parantaa äänenlaatua merkittävästi. MIUI:ta ei vielä ole tehty/portattu HTC Onelle, mutta mitä nyt olen kärkkynyt, se on tulossa pian. Odotellessa vallan mainio yhdistelmä on TrickDroid Bulletproof-kernelillä, Nova Launcher kotinäyttö MIUI-kellolla, parhailla mahdollisilla MIUI-ikoneilla ja MIUI-lukkonäyttö (saat aktivoitua pelkän lukkonäytön kun ensin aktivoit MiHomen ja siten laitat Novan pysyväksi).

Kamera on mahtava, aivan eri luokkaa verrattuna mihinkään aiemmin omistamaani kännykkäkameraan. Neljä megapikseliä riittää hyvin, sillä kamera toimii nopeasti ja siinä on vaikka mitä ominaisuuksia. Megapikseleiltään kamera on vastaavaa kuin HTC Desire Z:ssä, mutta lieneekö tekniikka parempaa kun Zetan kuvat olivat aina alivalottunutta tai muuten huonolaatuista kuraa. HTC Onen kamera valottaa jotenkin paremmin. Etukamerassakin on 2.1 megapikseliä, eikä eroa oikeastaan huomaa. Puhelimen kameraksi vallan mainio; toimiva ja nopea.

Akku kestää päivän tehokäytössä, jopa vuorokauden tai pidempään vähäisellä käytöllä. Bulletproof-kernelillä akunkeston saa rutistettua jopa pariin päivään. Eipä tästä puhelimesta ole oikeastaan huonoa sanottavaa. Vielä kun julkaisevat sen MIUI:n niin hommahan toimii.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää