Tuska Open Air – Kuulumiset ja jälkipuinnit

Huh, nyt on Tuskat tuskailtu. Lotta lähti perjantaina aikaisin aamulla mummolaan ja minä valmistauduin vaimoni kanssa Tuska Open Air -reissuun. En jaksanut muuntaa kuvia web-muotoon kovin paljoa, koska olen ihan poikki.

Ennen alueelle lähtöä kävimme lunastamassa hotellihuoneen Sokos Hotel Pasilasta. Jälkiviisaana tajusin että esimerkiksi Scandic Simonkenttä olisi ollut edullisempi ja lähempänä. Simonkentästä olisi päässyt suoraan Metrolla alueelle kun Pasilasta täytyi liikkua ensin ratikalla keskustaan päin ja vaihtaa metroon. No, ensi vuonna sitten.

Ennen alueelle menoa kävimme vähän ostoksilla elintarvikekaupan lisäksi Cybershopissa, josta lähti mukaan itselleni parit aurinkolasit ja Veeralle auringonpistosta ehkäisevä hattu.

Ehdimme perjantaina hotellin takia vasta neljäksi paikan päälle, joten Arch Enemy jäi näkemättä. Hieman harmitti, mutta ehdimme silti tsekata loput lempparit At the Gatesin ja Oranssi Pazuzun. Muuta mielenkiintoista ei perjantaina ollut, joten loppupäivä olikin hyvä käyttää Helsingin yöelämän tutkiskelemiseen ja (netti)kavereiden tapaamiseen (Juskateittinen, MikaPirhonen, mimosalle, nuusa_ , lottamailis). Ihan mahtava porukka ja hyvä meininki oli! Tuli juteltua kaikkien kanssa jokseekin tasapuolisesti. Olivat kovin kiinnostuneita myös vaimoni sairaudesta. Siitäkin huolimatta moni jutteli pitkäänkin Veeran kanssa. Kiitos!

Uusi alue oli yllättävän hyvä, mutta asfalttiviidakossa meinasi tulla perjantaina vähän turhankin kuuma. Sain infernaalisen päänsäryn pelkästään helteen takia, vaikka juomispuoli oli jotenkin kunnossa. Loppufestareiksi varasimme molemmille omat vesipullot, eikä auringonpistos päässyt yllättämään.

Porttien natsimeininki ei edes ärsyttänyt, mutta vähän särähti korvaan kun ensimmäisenä päivänä kovasti kysyi ja ihmetteli mikä sokeainkeppi on. Ihan kuin sinne mahtuisi viinaa tai se olisi joku pyssy? Muuten oli ihan jees kun ei tarvinnut mitään selitellä, riitti että Veeralta löytyi ranneke ja sokeainkeppi niin pääsin itse ilmaiseksi.

Toisena päivänä tuli nähtyä ihan mahtavia bändejä. Bändit olivat osin päällekkäin, joten joitakin bändejä ei pystytty katsomaan loppuun. Vähän valikoiden, mutta tuli kuitenkin nähtyä. MyGRAINin näin jo toista kertaa, kuten myös Tarotin ja Moonsorrowin. Siksi katsoinkin ne enemmän tia vähemmän ohimennen. Wintersunia odotin kovasti, he kun eivät ole keikkailleet ikuisuuksiin kunnolla. On kyllä ihan mahtavaa kun muistaa kaikki biisit unissaan ulkoa ja kuulee ne keikalla.

Lauantain kohokohdat olivat ehdottomasti Wintersun, Katatonia ja Devin Townsend, jonka tulimme vielä varta vasten illaksi katsomaan huilattuamme jonkin aikaa hotellilla. Epica ja Moonsorrow jäi osaltani hieman valjuksi, sillä soittivat paljon uutta materiaalia, jota en ole ehtinyt kuuntelmeaan. Kovia pumppuja olivat myös ”bodarimetallibändi” Medeia ja Witchery, jossa örjyy nykyään muuten Dark Funeralista tuttu Galicula.

Vaikka lauantai oli myös mahtava, sunnuntaina oli ehkä eniten odottamani bändit. Viimeinen juna lähti sunnuntaina jo harmillisesti seitsemältä, joten illan pumput Turisas ja Amon Amarth jäivät väliin. Toisaalta olen nähnyt molemmat jo ennenkin, mutta ovat sen verran kovia livebändejä että pieni harmistus iski. Sunnuntai oli muutenkin poikkeuksellinen, sillä bläkkistä silloin oli eniten juuri itselleni. Katsottua tuli Impaled Nazarenen, Totalselfhatredin ja Shiningin keikat, joista viimeksi mainittu oli tuhat kertaa kovempi kuin keväällä Lutakossa, vaikka aluksi toisin epäilin. Tuskan synkkä klubilava toimi yllättävän hyvin. Meshuggah, Kvelertak ja Amorphis olivat myös ihan jees.

Mahtavan ja kirjaimellisesti raskaan viikonlopun jälkeen lähdimme suoraan Ristiinaan maalle, Veeran porukoiden luokse viettämään kesäpäiviä. Sää suosi ja koko reissu oli kaikin puolin onnistunut.

Veeralla oli tulkki mukana parina päivänä, mutta ei oikein nähty Tuska-alueella paljon ketään. Pariin tuttuun törmäsin sattumalta ja Nummesta tuttua kaveriani ehdin moikata ihan ohimennen ja vpv:n kanssa sama juttu, mutta parikin kertaa.

Erityisen ylpeä olen siitä että vaimoni sai minut ylipuhuttua ostamaan kiltin, jota olen salaa halunnut jo pitkään. Kuumana viikonloppuna kiltti oli erityisen viileä pitää päällä ja pidinkin sitä ostohetkestä festareiden loppumiseen saakka. Tiedän että sinäkin varmasti kommentoisit ensimmäisenä ”tiedätkös että sitä muuten kuuluu pitää ilman alushous…” ja arvaapa kuinka monta kertaa kuulin saman kommentin kilttiä esitellessäni tai siitä puhelimessa/netissä mainitessani? Liian monta kertaa. Tiedoksesi/tiedoksenne, olen ollut ilman alushousuja muutenkin koko kesän! Ja erityisesti kilttiä olen häpäisemättä pitämällä naturellina forever, FYI!

Ostin kiltin Shangon standista ja vaikutuin sen verran että ostan heiltä jatkossakin tavaraa, jos Ruotsista ei tule mahdottomat postikulut. Rakastan kilttiäni yli kaiken. Perinteistä punaista kilttiä en halunnut, sillä kaikilla on sellainen. Sen sijasta otin lempiväriäni, vihreää. Hintaa laukun kanssa oli 65 euroa. Ei paha, kun Nummesta ostamani housut maksoivat 75 euroa. Ainoa ”miinus” että kiltti täytyy pestä käsin ja kesällä ohut kangas kun hikeentyy niin helposti… kiltin pesuohje/etc lapussa lukee hauskasti Made in Hell.

Mukanani oli kaksi paitaa, Shiningin Suomen kiertueen ”haista v*ttu” -paita ja Dissectionin Nexion -paita, jotka eivät oikein mätsänneet kilttini kanssa. Paremmin olisi toiminut jonkin folkmetalpumpun paita, mutta ei tullut otettua mukaan, eikä tehnyt mieli ostaa sieltäkään.

Videoitakin tuli kuvattua läjäpäin, mutta harmikseni tajusin laittaa 720p-moden päälle puhelimesta vasta viimeisenä iltana. Youtubeen postasin muutamia pieniä pätkiä jopa keikkojen aikana! Olen pahis. Sellaiset Tuskan parahdukset. Menen Tuskaan vaimoni kanssa myös ensi vuonna. Pitänee jälleen alkaa suunnittelemaan ja varailemaan hotelleja jo tammikuussa. Tuskassahan kävi tänäkin vuonna noin 28 000 kävijää.

Loppukesä tietää osaltani vielä tämän kuun loppuun asti lomalla rentoutumista, palautumista ja elokuun alusta alkaa taas työt. Palkkakin alkaa juoksemaan virallisesti kun työsopimus astuu voimaan 1.8. Hyvältä tuntuu, elämä hymyilee. Hyvää kesää itse kullekin ja stay metal!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää