Joulukiireitä ja muistamattomuutta

Kirjoittanut . Liittyy aiheisiin , , , , , , .

Arkistomatskua

Otathan huomioon, että tämä on yli 17 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 19-vuotias.

Sanon ”huh”. Jälleen paljon asiaa mahdutettavana yhteen merkintään. Aika on lentänyt kuin siivillä. En vieläkään tahdo uskoa että jo nyt on joulukuu. Vuosi 2007 on lopuillaan juuri kun aloin tottua siihen. En muista kaikkea, mutta ei minun tarvitsekaan. Nyt aion kerrankin kertoa taas perinteisiä kuulumisiani suoraan päästä ajatuksen nopeudella.

Lauantaina olin ystäväni Veikon luona pitkästä aikaa. Veikon kämppiksen kaverin synttärit pidettiin siellä ja tupa oli täynnä 19-30-vuotiaita ihmisiä. Tunsin kolmenkymmenen ihmisen joukosta ehkä kuusi. Sain osakseni huomiota iPodini ansiosta, joka kiersi kädestä käteen kuin mikäkin kiertopalkinto. Kun kello läheni kahtatoista, masuni rupesi murisemaan. Myös Veikon pötsi ilmoitti isännälleen että nälkä on. Siispä minä Bini (uusi leppoisa kaverini) ja Veikko lähdimme grillille. Haimme taksarit ja mentiin takaisin sisälle syömään. Ulkona tuuli ja oli kylmä (sen näkee allaolevasta kuvastakin):

Kyllä se nyt on kerrottava. Rollella on tyttöystävä! (mitäh?). Ei maksa vaivaa kysyä missä tutustuttiin. No IRC:n ihmeellisessä maailmassa. Kesällä liityin kaverini Maken IRC-kanavalle #keltaiset_jänöt. En muuten tiedä miksi en liittynyt jo aiemmin, ehkä en vain tajunnut. Kanavalla törmäsin ensimmäisen kerran soppaan eli Veeraan ja meillä synkkasi heti. Me ollaan niin samanlaisia. Luonne, harrastukset, mieltymykset, musiikkimaku, match, match, match, match. Ensimmäisen kerran virallisesti tavattiin joskus syyskuussa kun päätin vain mennä spontaanisti kylään Veeran luokse. Sen jälkeen kävin aika monta kertaa, viihdyin niin eri tavalla hyvin Veeran kanssa. On ollut paljon alamäkiä ja ylämäkiä johtuen monimutkaisista ja kipeistä asioista. Veeralla oli niin erilainen elämäntilanne silloin. Autoin koko ajan täysillä resursseilla. En ajatellut itseäni ollenkaan. Vasta viime aikoina tajusin että kyse ei ollut tavallisesta auttamisesta. On ollut varmuutta ja epävarmuutta. On itketty ja naurettu yhdessä ja se tekee hyvää. Ei asioista tarvitsekaan tietää, kunhan tuntuu hyvältä nyt. Olen ollut sosiaalisempi kuin koskaan aikaisemmin. Tämän merkinnän kolmanneksi ensimmäisellä lauseella viittasin myös tähän asiaan, sillä en oikein tahdo uskoa että ollaan tämän viikon jälkeen oltu kaksi kuukautta yhdessä. Mutta totta se on.

Olen opetellut viittomakieltä. Veera sanoi että keskiviikkona viitoin hyvin, tai ainakin sormitin. Sormiaakkoset menee jotenkuten, tietyt kirjaimet tuppaavat vain unohtumaan joka kerta. Viittomia osaan jonkun verran, ainakin osan yleisimmistä. Olen huomannut että arjessanikin elekieli on lisääntynyt ja mikäs sen positiivisempaa. Minusta tuntuu että olen myöskin kasvanut henkisesti paljon, traumoista huolimatta.

Sunnuntaina Veera taisi olla jälleen minun luona. Ollaan katseltu leffoja ja höpisty paljon. Kävelyllä pitäisi käydä useammin. Hommasin scifiä HD-laatuisena, mm. 720 dpi:n Star Warsit (I-VI) ja 1020 dpi:n Matrixit (I-III).

Maanantaina menin Veikolle. Pyysin myös Ronia tulemaan, joten siitä muodostuikin pieni poikien ilta. Päätettiin sitten jossain vaiheessa lähteä yksille, joten mentiin Passioniin juomaan yhdet lonkerot. Oli muuten ensimmäinen kerta kun menen baariin juomaan vain yhden drinkin. Ihan mukavaa.

Välipäivinä olin joko Veeralla tai Veera minun luona. Se on jo toinen koti, mutta en välitä mitä muut sanoo. Itse asiassa minua on ärsyttänyt muut. Tai siis kun tulee vihjaavaa kommenttia, ei voida kysyä suoraan. Koska molemmat tykätään liikaa elokuvista, katsotaan myös paljon elokuvia. Olen oppinut tykkäämään myös animaatioista/lastenelokuvista ja draamoista. Ainakin draamoista Gilbert ja animaatioista Flushed Away olivat makuuni, näin esimerkkeinä. Olen leikkinyt Arvonkin kanssa paljon. Keskiviikkona kävin jopa liikaa sen kanssa juoksulenkillä. Tuli ihan hiki. Kiva koira, se nukkui minun kanssa keskiviikon ja torstain välisen yön.

Tiistaina menin jälleen Veeralle. Piti alunperin nukkua päiväunet (kotona en osaa), mutta meillä oli niin kivaa että kello olikin jo kahdeksan jolloin lähdettiin kauppaan. Mentiin Prismaan ja ostettiin vaikka mitä. Meillä oli tosi kivaa ja itse sain työnnellä raskaita kärryjä eteenpäin. Ja salakuvasin Veeraa koko ajan (se ei osaa pitää pokkaa jos tietää että minä kuvaan sitä). Ostin itselleni ainakin jouluvaloja ja -koristeita ja vessapaperia. Veera osti taas leffoja. Minullakin on nyt niin paljon leffoja katsottavana että tuntuu että ehdin katsoa loputkin vasta vuonna 2009. Tylsää ei ainakaan pitäisi olla.

Veera tulee meille jouluksi. Siitä tulee täydellistä. Lähipäivinä leivotaan pipareita ja koristellaan talo. Jouluna saunotaan, syödään kinkkua ja muita jouluruokia masu täyteen ja tietysti saadaan paljon lahjoja. Olen jo ostanut joitakin lahjoja, pitäisi ostaa lisää. Odotan innolla tämän kuun 24. päivää.

Tänään Veera tulee taas meille. Jatketaan SW:n katsomista ja huomenna käydään todennäköisesti aikaisin aamulla Pandan tehtaanmyymälässä ostamassa jouluksi suklaata.

Sellaista pientä tällä kertaa. Saitpahan jonkinlaisen pintaraapaisun minun viikon kuulumisistani. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Ja hauskaa joulun odottelua itse kullekin!

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää

Reaktiot

Vaadittu kenttä