Pojan syntymän jälkeen seuraavana päivänä sairaalassa oli toimittajatiimi kuvaamassa vastasyntyneitä vauvoja. Kun porukkaa tuli huoneeseemme, he ihmettelivät ensimmäisenä tietysti minun ja Veeran viittomista. Innostuin kertomaan enemmänkin Veeran sairaudesta, viittomakielisyydestä ja aiheeseen liittyvästä – minä kun olen aiheen suuri fani, enkä jätä kysymyksiä leijumaan ilmaan. Päättivät sitten tehdä vauvapalstalle pääjutun meistä.
En tiedä oliko minun ajatusvirhe, vai toimittajan huolimattomuusvirhe, mutta Veerahan on 27-vuotias, eikä 26. No, ikä on vain numero, enkä sitä ole koskaan ajatellutkaan. Otsikko on hauskan kärjistetty. Kerroin oppineeni sormiaakkoset noin tunnissa, se ei suinkaan tarkoita sitä että olisin oppinut viittomakielen tunnissa. Veera on kuvassa kaunis, oma ilmeeni ei taas ollut parhaimmasta päästä. No, eipä tuolla niin väliä ole, pointti tuli selväksi.
Meistä on kirjoitettu aiemminkin erilaisissa julkaisuissa (tässähän alkaa olla kohta jo julkku, apua):
- Jyväskylän Kaupunkilaislehti Maaliskuu 2009 – Vauvaviikko
- Yle Olotila 3.6.2011 – ”Hämärässä Rolle viittoo Veeraan ”rakkaus””
- Kirja ”Usher tuli taloon”, 2011
- Perhe-lehti Elokuu 2011 – ”Kosketuksen varassa”, kaksikieliset perheet -teema
Aiheesta lisää kiinnostuneille löytyy rutkasti esimerkiksi avainsanojen kuurosokeus, usher ja viittomakieli alta.
[…] Lehtijuttu Kaupunkilaisessa 9.9.2013 […]