Nälkäinen, väsynyt ja likainen. Voisiko huonommin asiat enää olla? Veera sanoi että olen kalmankalpea. En tiedä mikä minulla on. En ymmärrä miksi olen tämmöinen, kun en tajua syödä. Tätä on ollut jo vuosia. Painoni on pysynyt samana jotain 3-4 vuotta (58-62kg/177cm). Pitäisi syödä monipuolisemmin, terveellisemmin ja useammin. Minulla on huonot ruokatottumukset. Kaikki on päinvastoin; syön yksipuolisesti, epäterveellisesti ja harvoin. Usein onkin niin että syön yhden lämpimän aterian päivässä satunnaisena ajankohtana, vaikkapa aamulla ja sitten seuraavan kerran syön vasta seuraavana päivänä. Näläntunne on melkein kokonaan hukassa. Saatan havahtua 24 tunnin päästä että söinkös tänään mitään… kuulostaa jo minusta siltä että minulla on jonkinasteinen syömishäiriö. Kumma kyllä, se ei ole vaivannut itseäni ollenkaan.
Moni sanoo minulle että ”söisit useammin päivässä, monipuolisemmin ja terveellisemmin”. Vastaus tulee yleensä kuin tykin suusta: ei ole rahaa, en jaksa mitään. Ravintovaje näkyy väsymyksenä, huonomuistisuutena, hajamielisyytenä, stressinä, masennuksena… olisipa monipuolista ruokaa kaappi täynnä, olisipa rahaa jota käyttää eksoottisempiin ruokalajeihin. Olisipa jaksamusta panostaa syömiseen. Mutta kun ei ole. Ja sitten kaikki on huolissaan minusta. Alan olla yhä enemmän itsekin. Kävin äsken kaupassa ja taisin tehdä ennätyksen. Meni vain kahdeksan euroa ruokiin. Veeran ansiota. Nyt syön, en halua sairastuvalle.
Olen kuullut, että joskus myös masennuksen oireena voi olla ruokahaluttomuutta ja näläntunteen puutetta.