(Huom! Tästäkin kirjoituksesta löydät esteettömän näkörajoitteisille suunnatun version kirjoittamalla osoitteen perään ?esteeton tai klikkaamalla tätä linkkiä)
Olimme lauantaina koko perheen voimin Suomen kuurosokeiden ry:n Jyväskylän toimiston kuurosokeille ja heidän perheelleen tarkoitetussa tapaamisessa, jossa opettelimme perheenjäsenten kesken haptisia ja viittomakielisiä kommunikaatiotapoja. Tapaamiseen oli ilmoittautunut kolme perhettä, joista yksi joutui perumaan. Hommaa johti kommunikaatiopäällikkö Riitta Lahtinen, johon ehdimmekin jo tutustua syyskuussa.
Meitä oli kaksi perhettä; meidän pieni perhe eli minä, Veera ja Lotta sekä kuurosokeat kaverimme Jarkko & Nina sekä heidän (terve) viisihenkinen lapsikatras. Syksyllä opittu lormitus (eli brittiläiset sormiaakkoset ja siitä juontuvat sovelmat) palautettiin mieleen ja kerrattiin tavat joilla voi kertoa esim. ”poistun huoneesta tähän suuntaan” sanomatta sanaakaan ja ilman että toinen näkee mitään. Lisäksi treenattiin viestien tunnistamista silmälappujen avulla. Lopuksi kertailtiin taktiilit sormiaakkoset. Tuli taas oivallettua elämää helpottavia tapoja kertoa asioita kuurosokealle vaimolleni.
Ei sillä, ettenkö aiemminkin olisi osannut. Kuten olen aina kertonut muillekin, minulla ei ole ollut koskaan ongelmaa kommunikoinnin kanssa. Tutustuessani, rakastuessani Veeraan halusin oppia hänen kielensä, hänen tapansa jutella. Ennen Veeraa en ollut koskaan ajatellutkaan viittomakieltä, en tiennyt siitä mitään. Kuulo- ja näkörajoitteistaan huolimatta olemme kautta aikojen löytäneet todella monta tapaa kommunikoida:
- Paperi ja kynä
- Viestin kirjoittaminen kännykän näytölle
- Tekstiviestin lähettäminen
- Irkkaaminen
- Viittominen (silloin seurustellessa ”ilmaan tekstaaminen” sormiaakkosilla, jotka opettelin yhdessä päivässä)
- Taktiili eli kädestä käteen viittominen
- Kehoon viittominen / haptiikka / pikaviestit
- Lormittaminen / brittiläiset sormiaakkoset
- Huuliot
Kerrattiin asioita, jotka ovat meille muutenkin arkea. Nyt niitä osasi vain miettiä kunnolla. Tulee jatkossa otettua paremmin huomioon valon paikan, viittomisetäisyyden, ja niin edelleen. Oivalsin myös tehokkaammat tavat taktiilille viittomiselle ja nyt viittominen sujuu entistä sujuvammin.
Opin myös että Veeralla ei välttämättä ole aina syytä kiukutella jos en tajua huomioida etäisyyttä tai valoa, kun huomasin että kuurosokea mieskään ei kuulemma aina tajua vaikka itse sairastaa sairautta. Erittäin valaiseva kurssi. Odotan innolla seuraavaa.
Keskustelu
Ei vielä kommentteja
Kukaan ei ole vielä sanonut mitään. Aloita keskustelu Mastodonissa tai siellä, missä kirjoitus on jaettu.
Osallistu keskusteluun
Keskustelu käydään somessa. Julkiset kommentit Blueskysta, Threadsista ja Mastodonista tuodaan tämän artikkelin kylkeen automaattisesti. Voit vastata kirjoitukseen suoraan omalta Mastodon-tililtäsi tai miltä tahansa fediversumin palvelimelta:
Haku löytää kirjoituksen, ja voit vastata siihen kuten mihin tahansa julkaisuun.
@[email protected]
Kun kirjoitus jaetaan Mastodonissa, Blueskyssa tai Threadsissa, jakoon tulleet vastaukset ja lainaukset kopioituvat tänne viestiketjuineen. Keskustelu näkyy täällä yleensä vartin sisällä.