Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 14 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 22-vuotias.
Päätin sitten ennakkoasenteistani huolimatta kokeilla Ubuntun eee-versiota miniläppärissäni. Sain melko pian asennuksen alta pois ja pääsin testailemaan. Kauhistuin kun huomasin jälleen dashboard-tyylisen ikkunan lävähtävän eteeni. Dashboardit jotenkin ahdistavat minua, sillä ne ovat niin palikkamaisia, eikä työpöytää oikein näe. Haluan työpöydän olevan mahdollisimman siisti, niin että pelkkä taustakuva ja ehkä pari ikonia näkyvät – ei niin että ruudulle on pakotettu läjä palkkeja ja ikoneita, eikä ikkunaa saa piennenettyä minnekään.
Moblinissa, tässä ja muissa vastaavissa ärsyttää se, että ikkunoita ei voi suurentaa eikä pienentää. Niissä on ainoastaan ruksi nurkassa, tai ne ovat valmiiksi suurennettuna ja liimattuna reunoihin. Itse en pidä tämän tyylisestä käyttöliittymästä ollenkaan. Aivan kuin kaikki vapaus olisi riistetty.
Pelkkä käyttöliittymä ei ollut ainoa syy miksi luovuin melkein välittömästi Ubuntu eee:n käytöstä. Langaton Internet ei lähtenyt toimimaan vaikka laitoin salasanan ihan oikein. Ei ilmeisesti osaa tukea WPA/WPA2-mixedmode-salausta kyseinen käyttis, sillä vaihtoehdoissa oli vain WPA, WPA2 Personal ja LOOP. Ei myöskään yhdistänyt mobiililaajakaistalla ihan heti, vaan pienen väännön jälkeen. Muistitikku ei myöskään mounttautunut automaattisesti, vaan heitti heti herjaa että ”you must be root to mount this”. Ja kun yritin kirjautua pääkäyttäjällä, salasana ei kelvannut millään. En jaksa distroa, jossa on heti alkuun hirveitä ongelmia niin pienissä asioissa. Ja muka pitäisi olla out of the box. En suosittele. Sitten seuraavaa testaamaan…
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
