Tietokone, ihmisen paras ystävä

Lupasin kertoa enemmän uudesta tietokoneestani ja nyt on sen aika. Tietokone ostettiin aktiivirahalla, eli kuuden kuukauden osamaksulla Jyväskylän VeoPC:stä. Tietokone kuuluu erääseen pakettiratkaisuun.

Tilauspäivä: 17-4-2007
Toimitettu: 20-4-2007

• Prosessori: Intel Core 2 Duo E6300 1,86GHz
• Emolevy: Asus P5LD2 SE
• Muisti: 2* Kingston 512MB DDR2-533
• Näytönohjain: MSI GeForce 7600GS 256MB
• Kiintolevy: Western Digital 250GB SATA (40/96/96GB)
• Cd-asema: Samsung 18X DVD±RW
• Kotelo + virtalähde: Compucase 6C28BS + Deltaco 350W
• Äänikortti: Emolla
• Verkkokortti: Emolla
• Kaiuttimet: Ozaki CM635 230V/50Hz aktiivi
• Hiiri: Langallinen Logitech M-SBF96, optinen
• Näppäimistö: Logitech Deluxe
• Näytöt: Acer AL2216Ws 22″, Benq FP91G+ 19″

Ensimmäisenä myönnän että paljoa minun kaltaiseni nettinörtti ei osista tiedä. En ole tainnut koskaan kasata konetta alusta loppuun, prosessorin olen kuitenkin kerran laittanut paikoilleen (piitahnahässäkät ja muut), mikä olikin yksi syy siihen miksi annoin liikkeen kasauttaa koneen. Niin ja tulihan se kätevästi samaan hintaan. Tiedän kuitenkin osista yleisellä tasolla ja kasasinkin kavereiden avulla oman pakettini ennen liikkeeseen menoa. Hinnaksi olisi tullut noin 1300 euroa näyttöineen päivineen, kuitenkin ilman käyttöjärjestelmää. Kun sitten astuin liikkeeseen, ensimmäisenä silmääni pisti tasan tonnin arvoinen tarjous, jossa oli lähes täsmälleen samat osat (yllä) kuin mitä kasaamassani paketissa. Vain Intelin Dualcore -prosessori oli hitusen halvempi versio ja näytönohjain GF7600 GF7900:n sijaan. Ja kun pakettiin kuului vielä näyttö ja käyttöjärjestelmä, päätin ottaa tarjouksen vastaan.

Oletuskäyttöjärjestelmänä olisi tullut uusi Windows Vista, mutta halusin XP:n periaatesyistä. Olen kuullut Vistan huonoista ja hyvistä puolista, mutta en halunnut vielä siirtyä uuden sukupolven käyttikseen kun vanhallakin vielä pärjää. Sitä paitsi Vista syö tehot ja sellaista tässä vähiten olin hakemassa. Kysyin XP:tä englanninkielisenä, mutta sanottiin että sitä ei ollut saatavilla, joten valitsin suomen. Koneen saadessani huomasin kuitenkin että käyttis olikin englanniksi. Heillä sittenkin oli XP-UK editionia vielä jäljellä. Mahtaisaa.

Kuitenkin, kauan ennen koneen ostamista tuumin että Intelin tuplaydinprosessori (oli se sitten mallia E6300 tai E6400) voisi olla ensimmäinen ratkaisu, haluan kuitenkin laatukamaa ja uutta tekniikkaa. Vaikka en paljon pelaile tietokonepelejä, vaadin koneelta hyvää toimivuutta moneksi vuodeksi.

Muistia giga tai enemmän, DDR2 tottakai. Enää en kituuta puolen gigan rammilla. Levytilaa (250GB) olisi saanut olla enemmänkin, sillä alkaa jo nyt olla ahdasta, mutta sitähän saa aina ostettua lisää, kuten myös keskusmuistia.

Kotelo on hieno! Olin melkein varma että saan jonkun ihan ruman kotelon, paketista kun oli kyse, mutta sainkin ulkoasultaan ihan kiitettävän näköisen boksin.

Benq:n 19-tuumainen näyttö tuli jälkitilauksena tilausviikon jälkeisenä maanantaina. Näppäimistö ja hiiri ovat mahtavia. Ainoa mikä kaupassa jäi ärsyttämään oli kaupan päälle tulevat Ozakin stereokaiuttimet. Hirveän huono äänenlaatu, ainakin metallia kuunnellessa. No, äiti osti heräteostoksena minulle SilverCrestin MHS5100 -malliset vibration-kuulokkeet, joissa on ihan hyvä basso tärinällä mutta hirveä diskantti ilman tärinää. Ei niitä kauan jaksa pitää korvilla, joten joudun vekslaamaan kuulokkeiden ja kaiuttimien kanssa. Pitää ostaa paremmat kajarit sitten joskus.

Kuvia tietokoneestani

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää