Neljätuhattaneljäsataa

4400 ihmistä katoaa eri puolella maailmaa, eri vuosikymmenillä. Meidän ajassamme 2000-luvulla, joka ikinen palaa takaisin samaan aikaan, samaan paikkaan. Kellään heistä ei ole mitään muistikuvaa ajasta jolloin he olivat unholassa. Valtion suojelusministeriö (mikälie), fbi:t ja muut rupeavat tutkimaan palaajia, heidän taustojaan ja tapojaan ja käy ilmi että suurimmalla osalla palaajista on yliluonnollisia kykyjä. Joidenkin palaajien elämä on mennyt sekaisin, mutta rikas mies Jordan Collier rakennuttaa turvallisen keskuksen kaikille friikeille.

Sarja on hyvä, mutta ei kuitenkaan kipua Lostin tai Prison Breakin rinnalle. Vain hyvä. Jotkut sanovat että sarja on turhan naiivi ja ehkä kliseinenkin, mikä on osittain totta. Sarja on myös melko jenkki, mutta mikäpä ufosarja ei olisi. Ensimmäisiä jaksoja katsellessa sarja rupesi muistuttamaan Thresholdia (ufo-sarja, joka meni konkurssiin -> ei keksitty jatkoa juonelle) samanlaisien efektien myötä. Sarja ei ole liian tylsä, vaan jopa mielenkiintoinen.

Ensimmäisessä tuotantokaudessa on vain viisi jaksoa, mikä ihmetyttää. Toisen tuotantokauden puolella sarja menee jännemmäksi ja juoneen keksitään yhä erikoisempia käänteitä. 4400 on tiivistettynä hyvää ufo-viihdettä, jota vannoutunut tv-sarjafriikki voi nauttien katsella samalla kun odotellaan eliittisarjojen palaamista kesätauolta.

Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 35-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Mastodon ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää