Tänään vietän ”Älä koodaa mitään” -päivää. Onhan tuota tullut koodattua.
On jotenkin älyttömän hyvä fiilis. Vuosi on tullut aloitettua rivakalla juoksulenkillä ja aurinko on paistanut koko valoisan ajan.
Eilen saunoin eeppiset löylyt ja juttelimme vaimon kanssa saunasta viilentyessämme syvällisiä. Jotenkin keskustelu ajoi terapia-asioiden kautta aasinsiltana elämän rajallisuuteen. Veera kysyi minulta, mitä tekisit jos sinulle sanottaisiin, että olisi viikko elinaikaa. Vastasin heti, että tätä mitä nyt teen, eli saunoisin ja juttelisin sinun kanssa. Olen nimittäin melko tyytyväinen tähän elämään. Olen jo nyt onnellinen ja tyytyväinen, joten miksi muuttaisin radikaalisti enää mitään? Ehkä muutoksen aika vielä tulee, mutta nämä muutokset mitä olen viime vuosina tehnyt, ovat tehneet minusta tyytväisemmän olemiseeni.
Olen myös opetellut hyväksymään sen, että minä ja sinä kuolemme. Tuntuu karulta sanoa näin, mutta jokaisella on jo elinaika. Elinaikansa kuuleminen ei pitäisi tulla missään vaiheessa ”yllätyksenä”. Jokaisen meistä kuolema korjaa pois. Tätä olen yrittänyt harjoitella Memento mori -harjoituksilla. Se että emme tiedä elinaikamme pituutta on samalla vapauttavaa ja pelottavaa, mutta sen pituuden ei pitäisi merkitä niin paljon kuin päässämme kuvittelemme. Onko se viikko vai sata viikkoa, emme tiedä, mutta se on aivan riittävästi.
Yritän joka päivä muistaa keskittyä tähän hetkeen. Siksi jaan tähän loppuun vielä kuvan kuvan, joka on otettu ikkunastani tämän kirjoittamishetkellä auringon laskiessa:
Hyvää uutta vuotta ja memento mori!
Tässä kirjoituksessa on 256 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (14:51) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Uusi vuosi käyntiin liikunnalla
Vuoden vaihtumiseni oli melko tavanomainen. En jaksanut oikein valvoa, mutta puoliltaöin menin ihmettelemään ikkunaan, kun nuoriso ölisi kaljatölkit käsissään pihalla huutaen ”v*tun hyvää vuotta 2022”. Raketteja näkyi aika vaisusti keskustassa.
Uuden vuoden päivän kulku on ollut jotakuinkin seuraavanlainen:
- Herätys kymmenen jälkeen
- Aamurutiinit rullaamaan, vaa’an kautta aamupalalle. sitä ennen lenkkivaatteet niskaan. Huomaan sitoutuvani paremmin liikkumisrutiineihin kun puen lenkkivaatteet heti heräämisen jälkeen ennen aamupalalle menemistä.
- Pitkän matkan lenkille. Juoksin vähän päälle kymmenen kilometriä. Sää oli kaunis ja jään yli oli virkistävää juosta. Paljon ihmisiä hiihtämässä ja luistelemassa.
- Äiti soitti. Oli mukava turista pitkästä aikaa.
- Myöhäinen lounas.
- Serverille. Overwatchia jaksoi pari tuntia.
- Lapset unille ja inventaariopuuhiin.
Kodin inventointiprojektini etenee hienosti. Tätä kirjoittaessa 241 tavaraa listattu. Kylläpä mahtuu neljän ihmisen kotiin kampetta… Vaikka on kovasti pitänyt turhan tavaran minimissä, jostain sitä aina löytyy. Tästä pidempää kirjoitusta tulossa, kunhan ensin saan kaikki tavarat listattua. Mukavaa puuhaa lopulta, vaikka alussa hieman ahdisti.
Päivä meni jotenkin vähän liiankin nopeasti. Ei pitänyt valvoa, mutta välissä sattui kaikenlaista. Rouvan koneesta katosivat äänet ja tavaran paljous yllätti.
Pitäisi vielä keritä syödä iltapala. Silmiä särkee jo. Huomenna on viimeinen vapaapäivä ja sitten onkin jo aika säätää aivot työmoodiin. Hullua.
Jotenkin tämä ensimmäinen päivä tuntuu maanantailta. Mutta on lauantai. Sekavaa.
Hyvää tätä vuotta!
