Mikä lokikirja?

Rollemaan kapteenin lokikirja on Rollen kevyt päiväkirja ja päivittäinen kirjoitushaaste. Tavoitteena on kehittää mielenterveyttä, kirjoittamisharrastusta ja madaltaa kynnystä itseilmaisuun.

Tuulettumassa

Työpäivä sujui sekalaisissa merkeissä, mutta viikon saldona tein enemmän kuin oli alunperin tarkoitus. Eli ylitin taas itseni vähän vahingossa. On jotenkin älyttömän hyvä fiilis siitä, että juna vain puksuttaa eteenpäin.

Lähdin viikon viimeisen koodikatselmoinnin jälkeen suoraan baariin. Kyllä, luit oikein, baariin. Istahdin Ravintola Sohwille ja ihmettelin, kun kukaan työkavereista ei ollut vielä neljän jälkeen ehtinyt kohteeseen. Siinä kahvia särpiessäni ensimmäinen Dude asteli sisään.

Kahvi vaihtui alkoholittomaan A. Le Coq Cranberry Long Drinkiin. Tässä juomassa katajanmarja- ja yrttitisleet toimii, eikä myöskään mehumaisuutensa vuoksi triggeröi. OIkein passeli seurustelujuoma silloin kun hyvää inkiväärialea ei ole tarjolla.

Seitsemän tuntia myöhemmin palaan kotiin. Katson kelloa, se on jo yksitoista illalla. En tajunnut ajan kulua ollenkaan. Nyt istun vanhalla kirjoituskoneellani, 2013 vuosimallin MacBook Pro:llani, jonka voimin bisnestä käynnisteltiin aikoinaan. Aivoni eivät oikein voi käsittää tilannetta. Olen yrittäjä kahdeksatta vuotta, viettänyt baarissa selvinpäin koko perjantai-illan ja vieläpä melko hyvällä fiiliksellä. Samaan aikaan tuntuu, että olen kotona liian myöhään ja oikeaan aikaan.

Hieman murheellinen olen siitä faktasta, että en ehtinyt toivottaa lapsilleni hyvää yötä. Minun ei ollut tarkoitus olla näin pitkään ravintolassa. Jotenkin tavallaan muistuu mieleen ne ajat, kun teki tätä useammin. Mutta silti toisaalta, ehkä tätä on salaa kaivannut, kun korona-aivot eivät osaa enää asennoitua ulkona käymiseen, etenkin kun absolutistina ei luontaisesti tule niin usein lähdettyä baariympäristöön. Olen iloinen että lähdin, kuten jokaisen aiempanakin kertana. Illan suolana on ne hyvät keskustelut ja ystävät.

Kyllä tässä jo pikkuhiljaa väsyttää. Viime yön yhdeksän tuntia unta tuntui nopealta ohikiitävältä hetkeltä. Suljin silmät ja sitten avasin ne. Viikko vie veronsa.

Pitkä viikonloppu edessä, kiitos nam.

Aika hilkulle jäi tämän päivän lokikirjoitus. Touhua ja tohinaa on, vähän liikaakin. Rakas joulupukki, hidasta vauhtia jouluun mennessä, kiitos.

Tässä kirjoituksessa on 335 sanaa.

Kuva Roni Laukkarisesta

Roni Laukkarinen

Kirjoittaja on 33-vuotias elämäntapanörtti, ammatiltaan yrittäjä ja teknologiajohtaja perustamassaan digitoimistossa, verkkosivujen tekijä, koukussa kirjoittamiseen 5-vuotiaasta. Päivät kuluu monipuolisen musiikkiharrastuksen, retropelien ja koodaamisen parissa, mutta arkea piristyttää myös vaimo ja kaksi lasta. Twitter ja leffat lähellä sydäntä.

Lue Rollesta lisää