Viime päivinä lokikirjat ovat olleet mitäänsanomattomia. Se johtuu siitä, että päivät menee kuin sumussa. Asioita vaan tapahtuu, yksi toisensa jälkeen. Illasta olen intoutunut koodaamaan. Heti kun lopettelen työt viiteen mennessä, siirryn Linux-koneelleni ja avaan koodieditorin… ei kovin järkevää eikä tervettä tässä tiltissä, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa.
Joku vinkkasi alkuviikosta Blueskyssä firesky.tv:n, jota jäin maagisesti katsomaan. Kuin vanhanaikainen vilkas IRC-kanava, Kiss.fm:n chatti tai Twitchin livestream-chat… jotenkin hypnoottisen näköinen. Koska en ole Blueskyn fani, päätin koodata vastaavan Mastodonille. Ei ollutkaan ihan niin helppoa, eivätkä JavaScriptin EventSource ja text/event-stream -mimetyyppi ole entuudestaan tuttuja. Siispä opiskelemaan.
8 tuntia myöhemmin valmis tuote: Fedionfire.stream. Ihan omin pikku kätösin tein, ottaen hieman mallia joidenkin muiden vanhoista tekeleistä.
Viimeksi koodasin muuten myös lämpötila-antureihin käppyrät. Luulin, ettei ole ApexCharts niin hyvin hallussa, mutta olikin yllättävän helppoa.
Näin taas unohtui syödä ja nukkua. Kello on 01:57 ja torstaiaamu alkaa terapialla. Tätä tämä taas on.
Ehkä lomalla en koodaa niin paljoa (tähän se gif, jossa naiselta purskahtaa juomat suusta).
Elämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaitaElämä on tulta
En jaksa enää juosta
Hakekaa minut pois täältä
Tehkää päivistäni arvokkaitaElämä
Tulta
En jaksa
Enää juosta
Elämä
Tulta
En kanna
Enää huolta
Tässä kirjoituksessa on 243 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:59) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Mukava lomatiistai
Herään seitsemältä. Ei meinaa saada silmiä auki, vaikka unta on alla melkein kahdeksan tuntia. Lapsille aamupala silmät ummessa. Kun poika on lähtenyt kouluun, heittäydyn sänkyyn. Avaan seuraavan kerran silmäni kymmenen jälkeen. Uni on tehnyt hyvää, olo on mitä mahtavin. Laahustan keittiöön ja teen itselleni aamupalaa. Juon kahvit rauhakseltaan ja pian poika tuleekin jo kotiin.
Kuten eilenkin, koti tuntuu aavetalolta. Ei tämä vain ole mitään ilman Veeraa. Luulin osaavani olla itsekseni, mutta kyllä tämä pirun outoa on. Ikäväkin jo on. Ehkä se on tämä loma, kun en ole kehitellyt itselleni mitään ihmeellistä tekemistä. Oman musiikin säveltäminen ei nyt oikein innosta, mutta pianoa olen soittanut. En aio ottaa stressiä mistään, enkä ole ottanut. Teen vähän SEO-juttuja, mutta en veny liikaa ”työhommiin”. Nautin tästä.
Mietin lenkille lähtemistä pitkin päivää. Ensin ajattelen skippaavani, mutta olo on sen verran hyvä, että Lotan kotiintullessa päätän lähteä juoksemaan. Se kannattaa, sillä olo on mitä mainioin. Saan hyvin pidettyä vauhtia yllä, eikä mihinkään säre. Maanantai-iltana vasenta jalkaa rupesi taas kovasti kolottamaan, mutta nyt sekin on kuin muisto vain. Ehkä se oli vain rasitusta siitä, kun yht’äkkiä taas juostaan viikon tauon jälkeen. Näin se on nähtävä, sillä jalka toimii taas pirun hyvin. Syksyn parhaita kympin polkuja.
Kotiin tullessa nälkä on huutava. Olen unohtanut taas syödä. Tilaamme McDonald’sista nugetteja. Vetäsen parikymmentä naamariin. Röyh. Burp. Ruoan päälle saunaan. Pojan kanssa aina ilo istua lauteilla. Pelleilemme vähän vedellä. Naurattaa ja hymyilyttää. Tänään on hyvä fiilis.
Lapset ovat aivan naatteja jo kahdeksalta. Päivä on ollut touhukas. Puoli yhdeksään mennessä talo on taas hiljainen.
Hoidan pyykit, tiskit, huonekasvit. Sitten taas ihmettelen, mitähän seuraavaksi. Silmät tuntuvat väsyneeltä jo itseltänikin. Mutta vielä haluan pelata, katsoa elokuvan tai molemmat.
Mukava lomatiistai, jonka aikana aika on parhaimmillaan pysähtynyt. Kuin olisi eliniän elänyt. Näitä lisää.
