I have nothing to say
John Cage, 1912-1992
and I am saying it
and that is poetry
as I need it.
Tässä kirjoituksessa on 18 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:59) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Lomamaanantai
Herään neljältä kuurosokean vaimoni tärinällä toimivaan herätyskelloon. En koskaan totu tuohon. Rouvan taksi lähtee aikaisin, jotta se ehtii Helsinkiin aamun koitteessa. Jotain kuntoutusta siellä. Taksin on määrä saapua 4:45-5:30 välissä, mutta sitä ei kuulu viiden jälkeen, joten soitan keskukseen. Sieltä soperretaan, että jotain ristiriitaa nyt tässä.
Hieman hermostun, kun olen aamuväsynyt, enkä jaksaisi säätöä nyt – etenkin kun varmistin tilauksen kuukautta etukäteen. Kuulemma puhelun tiedot kirjattu täysin oikein, mutta varsinainen taksitilaus on ajastettu tuntia liian myöhäiseksi. Pyydän auton vähän äkäiseen pihaan. Onneksi se tuleekin lopulta noin vartissa.
Talo tuntuu oudon tyhjältä. En ihan heti saa uudelleen unta, mutta nukahdan kuitenkin jossain vaiheessa. Älyherätys herättää seitsemältä, mutta torkutan. Menen sen jälkeen herättämään Lotan, joka on hieman ärtynyt siitä, että ne herättänyt tasalta. Livahdan ruokakauppaan ostamaan kahvimaitoa ja pojalle aamupalaa. Kun tulen takaisin kaupasta, tytär kävelee vastaan ja vilkuttaa iloisena.
Kotona herätän pojan ja menen viikkopalaveriin. Jep, haluan turista yhtiökumppaneideni kanssa. Liiketoimintaan liittyvien asioiden läpikäyminen ei tunnu työltä, se on parasta ikinä. Periaatteessa voisin olla lomalla poissa, mutta nyt päätän näin. Juhalla on harmillisesti selkä naksahtanut ja hänkin on etänä. Toivottavasti ei mitään vakavampaa ja helpottaa pian. Videopuhelun loppuvaiheilla joudun pistämään mutelle tsekkaamaan, että pojalla on kaikki valmiina kouluunlähtöä varten.
Poika lähtee kouluun, videopuhelu päättyy. Kello on kahdeksan maanantaiaamuna ja minulla on syysloma. Jotenkin entistä tyhjempi olo. Nyt pitäisi osata nauttia, mutta juuri nyt se ei onnistu. Pian kuitenkin otan kahvia, nostan jalat pöydälle ja katson seitsemännen kerroksen asuntomme korkeista ikkunoista jykevää auringonnousua.
Hetken mielijohteesta päätänkin, että lähden heti lenkille, kun aurinko paistaa niin mukavasti. Pieni pakkanen saa hengityksen höyrystymään, mutta hupparilla tarkenee. Jalat toimivat erinomaisesti ja vauhtikin on hyvä, suurimman osan lenkistä alle 6 minuuttia kilometri. Hyvä fiilis. Juoksen melkein kuusi kilometriä suoraan sisään kauppaan. Ostan unohtuneet marjat ja pari Mutemania.
Kiva maanantai tähän asti. Nyt rennosti vaan.
