Seitsemäs päivä ilman kofeiinia

Sunnuntai. Toukokuun ensimmäinen päivä. Mitähän tähän nyt sanoisi? Huhtikuu meni hyvin, vaikka pienoinen pettymys onkin, että lihoin 1.6 kilogrammaa. Se on kuitenkin pientä sen rinnalla, että olen alle vuodessa pudottanut 92.5 kilogrammaisesta otuksesta parhaimmillaan 75.2 kiloiseksi ja voin paremmin kuin koskaan. Vaikka juuri tänään painan 76,7kg, olen tyytyväinen että paino jää alle terveen normaalipainoisen rajan (78kg).

Painoa ja kaloreita ei pitäisi katsoa niin pedantisti kuin minä teen, mutta se on minun tapani mitata arkea. Aivan samaan tapaan tarkastelen kaikkea muutakin elämässäni musiikista elokuviin. Tästä mittailusta pitäisi kirjoittaa uusi varsinainen esittelybloggaus.

Tänään on tarkoitus käydä juoksemassa ja viihtyä. Ehkä sunnuntaisauna. Aurinko paistaa ja jotenkin hyvä fiilis. Ahdistus on lieventynyt huomattavasti kahvitauon aikana. Seitsemän päivän kofeiinittomuuden jälkeen tuntuu hyvältä. Tavallaan edelleen mieli tekee kahvia, mutta en ole varma haluanko jatkaa edes sen kohtuullista käyttöä, jos siitä kerran seuraa ensin hetkellinen helpotus väsymykseen ja sitten pelkkää huonoa.

En silti usko, että luovun kahvista kokonaan. Todennäköisesti jatkan alkuun kuitenkin esimerkiksi Herkkis-kahvilla (pistin juuri tilaukseen) tai vastaavalla, jossa on 0mg kofeiinia. Myöhemmin sitten esimerkiksi kuppi decafia ja kuppi tavallista, ja siinä se. Kahvi on kuitenkin sellainen aamunautinto, jota ilman on vaikea startata aamu, oli siinä sitten kofeiinia tai ei. Kroppani ehkä tottuu kofeiinittomuuteen, mutta hyvän kahvin makua on vaikea päihittää.

Hyvä espressopohjainen kahvi säilyy elimistössä pisimmillään jopa kymmenen tuntia, joten voisi ottaa taas tavaksi sen, että ei juo kahvia enää yhdentoista jälkeen aamulla, ellei se ole decafia. Katsotaan.

Hyvää toukokuuta! Puiden oksissa on jo nuppuja. Kyllä se kesä sieltä tulee.