Lauantai-illan migreeni on kuin muisto vain. Päätän silti ottaa rennosti ja pidän välipäivän lenkkeilystä tänään. Viikkotavoite jo suurinpiirtein juostu kuitenkin. Pitää varmaan selvittää tuo migreenin alkuperä, kun se on nyt lähes viikottaista. Ehkä kova työtahti, vähälle jäänyt veden juonti, liian alhaiset unimäärät ja jokin piilevä stressi varmaan syynä.
Huomaan, että nyt vapaa-ajalla en jaksa koodata tai säätää. Jos joku laittaa GitHub issuen, pistän sen todo-listalle tai ratkaisen välittömästi ja huokaisen syvään. En käy ihan 100% tällä hetkellä. En kuitenkaan koe olevani erityisen stressaantunut tai uupunut, mutta jotain henkistä väsymystä on havaittavissa. Jotain pientä innostun säätämään kuitenkin.
Tänään on saunottu ja rentoiltu. Vielä pitäisi keritä pelaamaan Overwatchia. Hyvin kerkiää, sillä kello ei ole vielä edes viittä. Aikaa on yllättäen enemmän, kun herää puoli kahdeksalta. Vapaa tuntuu oikeasti vapaalta nyt.
Tässä kirjoituksessa on 160 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (16:40) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Juokseminen kannattaa aina
Hyvä uni on tärkeää, se tuli taas huomattua. Perjantain ja lauantain välinen yö on yleensä sellainen, jolloin en laita kelloa herättämään, vaan annan elimistön päättää. Yhdeksän tuntia riittää tällä kertaa. Kymmenen aikaan olen jalkeilla. Heti aamusta iskee järjetön ahdistus, jolle en löydä syytä. Ehkä se on se Venäjän ja Ukrainan välinen sota, jota ei aiheena pääse pakoon missään. Ei riitä, että ei lue uutisia, sillä sodasta puhutaan kaikissa kanavissa, jossa on ihmisiä. En tunnista tätä sota-ahdistukseksi, mutta non-stop kauheudet eivät varmasti ainakaan helpota ahdistushäiriöisen elämää.
Ahdistuksen ja jokinlaisen vetämättömyyden vuoksi tuntuu vaikealta asennoitua lenkille lähtemiseen. Lauantaisin minulla on ollut tapana juosta kymmenen kilometriä, mutta nyt mietin tosissani, jos jättäisin viikonlopun juoksemiset väliin. Aurinko kuitenkin paistaa kirkkaalta taivaalta ja kahvit juotuani päätän, että aion lähteä ulos kuuntelemaan äänikirjaa. Minun on helpompi yhdistää lenkkiin jokin toinen mukava asia, tässä tapauksessa äänikirja.
Hyvin pian totean, että kannatti lähteä, sillä lenkkisää on täydellinen, -0.60 astetta celsiusta, aurinkoista ja kaunista. Rantaraitti on jäässä, joten paikoin joudun varomaan. Kaukana edessä juoksee tyyliltään hippimäinen juoksija paljasjalkakengissä. Näyttää siltä, että juoksisi sukkasiltaan, mutta en pääse lähemmäs tarkistamaan, kun hän huomaa minut ja kiihdyttää vauhtia. Säilytän oman vakiovauhtini ja annan mennä menojaan.
Rikoin taas oman ennätykseni. Kymmenen kilometriä tunnissa ja neljässä minuutissa. Tätä tahtia kesään mennessä juoksen tämän matkan alle tuntiin.
Nyt on ilmeisesti se juoksijan euforia. On niin hyvä fiilis. Palkitsen itseni sushilla.
