Päivä 13878

Viides flunssapäivä. Tänään olo on hieman parempi, tai ainakin luulen niin. Pää on erittäin tukkoinen, enkä pidä tästä yhtään. Se muistuttaa ikävästi dissosiaatioajoistani.

Energiat eivät ole vielä palautuneet niin, että jaksaisin tehdä mitään ihmeellistä, joten pelaan hetken videopelejä ja illalla katsomme elokuvan vaimon kanssa. Innostun myös laittamaan ruokaa, koska en keksi kaupasta mitään järkevää valmista ostettavaa.

En ole varmasti vuoteen tehnyt ruokaa itse. Tiedän, että valmiisiin ruokiin menee paljon rahaa, mutta ei vain ole mitään intressejä miettiä ravintoa. Joskus toivoisin, että olisi keksitty jokin pilleri tai liuos, joka sisältäisi kaiken tarpeellisen. Syöminen ei ole minulle mikään iloa tuova asia, vaan ainainen stressin aihe.

Olen ehkä kummallinen, mutta minulle ruoka on vain polttoainetta. Tuppaan tekemään välillä huonoja valintoja sen takia, että en vain yksinkertaisesti halua suunnitella syömistäni. Tavallaan hyvää on, että en osaa esimerkiksi syödä herkkuja kovin paljon kerralla. Karkkipussikin riittää useammaksi päiväksi, jos ei viikoksi. Toisaalta, sokeri väsyttää helposti.

Hyvää tässä kaikessa on, että migreenit eivät ole vaivanneet. Kipulääkekuuri pitää ne toisaalta ehkä kurissa. Eikä mikään pääse kunnolla triggeröimään, kun on jatkuvasti peiton alla. Saisi tämä sairastelu kyllä silti jo riittää. Maanantai tulee aivan liian pian.

Huomenna olisi kova haave lenkille, mutta voi olla, että en ole vielä tarpeeksi terve. Jos hidasta hölkkää vain hieman, vaikka pari kilometriä.