Maanantain kirous pysyttelee kerrankin poissa. Oikein leppoisa, kesäinen päivä. Iltapäivälle luvataan ukkosmyrskyä, mutta ainakaan Keski-Suomeen se ei saavu. Muuramessa myllää karhu.
Vanhat AirPodsit saavat jäädä eläkkeelle, mutta ovat ainakin puhtaat käytyään pesukoneessa. Uudet töiden jälkeen kaupasta. En tarvitse enää huonokuuloisille tarkoitettua Headphone Accommodation -toimintoa, sillä kuulokkeista kuuluu taas normaalisti. Korvan on hieman tottuminen tähän uuteen, laadukkaampaan todellisuuteen.
Iltapäivästä iskee armoton väsymys. Täytyy sinnitellä, ja mennä ajoissa nukkumaan.
Tässä kirjoituksessa on 83 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (01:15) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13347
Yritän välttää jumiutumista liikaa menneeseen. Ihmisellä on paha tapa elää ajatuksissaan jossain ihan muualla kuin tässä hetkessä. Tai minulla ainakin on. Olen aina ollut (muistaakseni äitini sanoin) ”hajamielinen”, aina pää pilvissä. Myös tänään ajatukseni harhailevat ensin kauemmas menneisyyteen, sitten tulevaan viikkoon. En oikein osaa pitää mieltä kurissa. Eipä sitä voikaan. Kaikenlainen meditaatiokin tähtää siitä olettamuksesta, että ihmisen harhailevat ajatukset kuuluvat asiaan. Täytyy vain muistaa palauttaa itsensä ruotuun, eli tähän hetkeen.
Sunnuntaikahvien jälkeen lähdemme vaimon kanssa kävelylle, lopulta, vaikka aluksi mietinkin, että jos vain mentäisiin kotiin. Kävely kannattaa, sillä noin tunnin ajan satamassa aaltojen liplatusta katsellen mieli rauhoittuu. Ahdistus häviää. Sää on erinomainen, mutta juoksulenkkiä en halua tehdä. Viikon unimäärä on liian vähäinen, vain keskimäärin kuusi tuntia ja 59 minuuttia per yö, kun hyvä keskiarvo olisi mielellään lähempänä kahdeksaa.
Kolme vuotta sitten sunnuntaina meininki on ollut ihan eri:
6/7 treenipäivää, tuottava työviikko ja kaikki hyvin.
Nykyään on jo uroteko, jos pääsen edes kahdesti viikossa lenkille. Mikä ihmeen supermies olin vuonna 2022? Ja sitä paitsi, miten vuodesta 2022 voi olla kolme vuotta? Tuntuu kuin se olisi ollut viime vuonna. Johonkin katosivat ne pari vuotta tuosta välistä.
Tiedän kyllä vastauksen. 2023 ja 2024 olivat aivan (anteeksi ranskani etukäteen) vitun perseestä kaikin puolin. Kaksi vuotta putkeen pelkkää jatkuvaa kärsimystä, joka ei ottanut loppuakseen. Onneksi se vihdoin päättyi tänä keväänä. Ehkä pystyn näistä tapahtumista joskus julkisesti jotain kirjoittamaan. Vielä ei ole sen aika.
Ai niin. Minuhan ei pitänyt jumittaa menneessä. Palautan itseni nyt takaisin nykyhetkeen ja lähden tästä pelaamaan videopelejä…
