Makaan mahallani hierontapöydällä ja katson pöydän reiästä lattiaan. Shamaani tutkailee selkärankaani ja vertailee jalkojani toisiinsa. ”Ihan C:n muotoinenhan se on”, hän toteaa. Viime kerralla oli ”ihan hirveä”. Pitäisi käydä useammin. Kyllähän tuo kroppa aika tukossa on. Varaamme saman tien ajan seuraavalle viikolle, ei tästä muuten mitään tule. Samalla saan kiellon juoksemiselle tänään. Voi ilmeisesti pahentaa tilannetta, jos lähtee heti repimään.
Pitkähkö työpäivä perjantaiksi, mutta proikkari-CTO:n elämä on sellaista. Työpäivän jälkeen ulos kävelemään, eli karkkikauppareissu pojan ja vaimon kanssa. Lotta huitelee jossain nuorten tapahtumissa. Elämä tuntuu ihan hyvältä.
En oikein tiedä miten voin. Perjantain päätteeksi tuntuu aina kuin olisi käynyt läpi maailmansodan ja romurallin. Väsyttää aikalailla. On kaiketi ihan mukavaa, kun pystyy käyttämään viikonloput hyödyksi, eli nauttimaan elämästä.
Pohdin vieläkin lähtisinkö katsomaan Akhlysia Steelfestiin. Liput myydään loppuun kohta. Pakko varmaan tehdä päätös pian.
Tässä kirjoituksessa on 178 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:18) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13337
Torstai on konsepti. Psykoterapiassa on kakkua tarjolla. Hetken ihmettelen ja kysyn minkä kunniaksi tarjoilu on. Kuulemma viimeinen terapiasessio. Päässyt unohtumaan ajan kulku. Rustaan pienen päivityksen someen tästä.
Yht’äkkiä on ilta. Ruoka jäähtyy lautasella. Päätän lähetyksen tällä kertaa tähän.
