Tyhypäivä. Mukana hyvää mieltä, tunnetta onnistumisesta, jopa liikutusta. On upeaa kuulla työnantajana, että työpaikkamme on nimenomaan turvallinen. Jokainen saa olla vapaasti oma itsensä. Tuntuu, että olemme onnistuneet luomaan jotain ainutlaatuista.
Rebound-migreeniä pukkaa… Mutta palaan taas entistä ehompana.
Tässä kirjoituksessa on 40 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:59) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13281
Eilisen siivittämä tie jatkuu. Töitä 12h putkeen, sitten kotiin hengähtämään. Ei jaksa miettiä sapuskaa, joten pikaruokaa naamaan. Surkeaksi mennyt. Nyt grindataan.
En usko, että elämää voi oikeasti elää täydellisesti. Ei ihmisen aivokapasiteetti kykene tekemään elämästä joka päivä sataprosenttisen mieluista. Elämä on epätäydellisyyttä, asioiden valmistelemista, asioiden valmistumisen odottelua, pettymistä, kamppailua, aaltoliikettä. Elämä on mutkia ja vastoinkäymisiä, harmautta ja aurinkoa. Se on sitä kaikkea. Elämää ei voi optimoida täydelliseksi, vaikka kuinka haluaisi.
Tällaisina päivinä en ehdi edes miettiä mitä elämältä haluan. Kun töitä ja webiä tekee ison maailman meiningillä heräämisestä iltapala-aikaan, kaikki muu menee ohi.
Mitä elämältä haluan? Ehkä sitä, että kaiken tämän työn jälkeen olisi vielä jotain mistä nauttia. Ettei se olisi aina tätä. Tiedän, ettei ole. Ehkä minäkin pääsen vielä jonain päivänä palmupuun alle. Jäisi tuohta vähän sukanvarteenkin. Ehkä jonain päivänä.