Herään seitsemältä. Tänään on taas päivystyspäivä, eli tavallista aikaisemmin ylös. Ahdistaa, koska unet ovat harvinaisen väkivaltaisia. Mistähän moinen johtuu? Hermosto ilmeisesti edelleen kuormituksen alla.
Toimistolla ensimmäisenä, huomaan että tuolistani on poistunut kaasu, eikä se nouse enää ylös. Seuraavana huomaan, että vanhasta Apple Magic Keyboard -näppäimistöstäni on loppunut patterit, eikä uusia ole näköpiirissä. Ei ole perjantai kolmastoista päivä enää. On maanantai.
Neljä kuppia kahvia ja yht’äkkiä kello on sen verran, että päätän lopettaa työt. Ei ole mitään itua yrittää pyristellä ylipitkää päivää tällaisena maanantaina, jolloin on herännyt kukonlaulun aikaan. Aikainen lintu ei nappaa matoa. Aamut eivät ole minulle. Menee jotenkin koko päivä pilalle, kun herää väärään aikaan.
Onneksi pääsee pian nukkumaan.
Tässä kirjoituksessa on 142 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Fediversumi -reaktiot
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:21) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivä 13256
Herään ajoissa sunnuntaihin. Jostain syystä herään tasan kello 5:00. Vähän turhan aikaisin, joten jatkan unia, mutta en malta olla nousematta tolpilleni jo ennen kymmentä. Epätyypillistä minulta.
Aamukävely rapsakassa pakkasessa, vaimon kanssa kahvilaan perinteisille sunnuntaitreffeille. Pelkkä latte tänään. Yllättävän seesteinen olo.
Tänään onnistuu hetkessä eläminen. Kuten eilen, haluan painaa reset-nappulaa. En mieti edes tulevaa viikkoa. Ehdin kerrankin pelata kaikkia lempipelejäni.
Melatoniini johdattelee maanantaita kohti. Mutta ei ihan vielä.
Käperryn lämpimän peiton alle. Olen kiitollinen tästä viikonlopusta. Kiitos.
