Lämmin lauantaipäivä. Kesän ensimmäinen hellepäivä ja päätän olla sisällä koko päivän. Saan aikaan tietokoneella suurinpiirtein yhtä paljon kuin normaalin työpäivän aikana – eli paljon asioita. Muunmuassa Mastodon Bird UI 2.2.0rc, backup-to-storagebox 2.7.5 ja Mastodon-päivitys versioon v4.4.0-beta.1+mementomods-2025-06-14.
Pelailut ovat jääneet hyvin vähälle viime aikoina, kun ei ole malttanut vaihtaa Windowsin puolelle Linux-koneelta. Overwatch2, Fortnite ja Baldur’s Gate 3 pitäisi elvyttää. Ehkä tänään vielä illalla ehtii. Tai sitten huomenna kahvin jälkeen.
Tykkään tästä kesärentoilusta, vaikkakin koneella. Lomakin tuloillaan. Tänä vuonna ei ole niin rankkaa lomanodotusaikaa ja hyvä niin. Onhan tässä vuodet kärsitty.
Tässä kirjoituksessa on 119 sanaa. Blogi on osa Fediversumia, voit tykätä ja kommentoida seuraamalla blogia Mastodonissa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (21:51) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Valoa näkyvissä, vai onko se juna?
Tänään näkyvissä valonpilkahduksia, mutta energiat silti nollissa. Yritän olla miettimättä liikaa ja säilyttää mielen positiivisena, mutta se on vaikeaa. Epätodellinen olo päivästä toiseen. Odotan kovasti stabiilimpaa aikaa.
Samalla tiedän, että ei mikään ole maailmanloppu. Olen ollut pohjalla. Mutta tieto siitä, että voi pudota korkealta takaisin sinne pohjalle, on kammottava. Ei sitä haluaisi enää koskaan kokea.
Pitäisi opetella ajattelemaan, että menetämme kaiken. Koska niin tulee käymään vääjäämättä. Silti jostain syystä ihminen kuvittelee olevansa kuningas.
Miksi odotan tulevaa, kun voin elää nyt? Miksi ihmismieli on tällainen?
Säilytän katseen pallossa, en muuta voi. Sekunti kerrallaan.