Tajusin, että saan Obsidianista vihdoin sellaisen kuin haluan Recent Notes -lisäosan ja tabien käytöstä poistamisen kautta. Suurin ongelmani digitaalisissa muistiinpanoissani on se, että niitä pitäisi mukamas järjestellä kansioihin. Simplenotessa pidän siitä, että siinä ei ole turhia kansioita tai järjestelymahdollisuuksia, vaan uusin luotu tai muokattu muistiinpano on ensimmäisenä. Isoina miinuksina kuitenkin livemuotoilun puuttuminen ja kamalan huono tietoturva. Onneksi Obsidianista saa juuri sellaisen kuin haluaa.
No, mitäs muuta perjantaihin? Arkiviikko katoaa taas jonnekin, mutta ihan hyvä niin. Unta on kertynyt tällä viikolla aivan liian vähän, keskimäärin kuusi tuntia yössä. Olen virkeä 8 tunnin 15 minuutin unilla, joten alle sen ei riitä millään.
Toistelen tätä varmaan joka perjantai, mutta toisetaan nyt vielä: Onneksi on viikonloppu.
Tässä kirjoituksessa on 126 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:18) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Toivon pilkahdus
”Täytyy vain uskoa, että päivä päivältä asiat muuttuvat paremmaksi”, totean psykoterapeutilleni. Aihepiiri on jälleen laaja ja asioiden käsittely jää jälleen kesken. Elämässäni on useampi asia, joiden pitäisi muovautua uomiinsa, jotta voisin olla ahdistumatta liikaa. Näiden lisäksi on ehkä eniten tänä keväänä uuteen rikkaruohoonsa puhjennut sosiaalinen ahdistus, joka estää kivojen asioiden tekemistä. En esimerkiksi muista milloin viimeksi olisin käynyt rokkikeikalla. Kesällä voisi mennä katsomaan jotain hevimusiikkia.
Työpäivä on hyvä. Mukavaa olla rauhassa omassa huoneessa. Pariin kertaan käyn yläkerrassa auttelemassa. Ehdin tekemään paljon, ja vähän enemmän.
Työpäivän jälkeen pojan ja vaimon kanssa jäätelölle. Poika kertoo pitävänsä avaruudesta ja planeetoista. Isin poika.
Ehkä tämä tästä. Ehkä tämä tosiaan tästä.
