Tämä viikko on ollut erikoinen. Jostain puskista maanantaihin iskee hirveä väsymys ja sen jälkeen yöunet ovat olleet kammottavan huonoja. Varmaankin jokin pöpö. Väsymystä ei meinaa päästä karkuun mitenkään, joten ainoa lääke on: Lisää kofeiinia. Tämä aiheuttaa klassisen kierteen, eli ylivirkeys iltaa kohden ja unettomuus väsymyksen äärimmäisestä tasosta riippumatta.
Pään ajatukset ovat yhtä sekamelskaa ja päivä aaltoilee ylitehokkuudesta ympäriinsä säntäilyyn. Jollain ilveellä selviän työpäivistä iltaan saakka. Tänään illan päälle iskee vielä migreeni, jonka päätän taltuttaa Maxaltilla, Ibuprofeiinilla ja espressoshotilla. Päässä heittää kivasti kahta kauheammin, mutta ainakaan kipu ei jyskytä työmaaporakoneen tavoin, vaan väistyy taka-alalle ja päivä saa jatkua. Ilman tätä komboa päivä päättyisi kuin aivotoiminta giljotiiniin. Nyt on vielä toivoa jostain mukavasta puuhastelusta.
Ajatukset pysyvät kaikesta huolimatta yhtä hyvin kasassa kuin teipillä korjattu savikulho, joten tästäkään päiväkirjamerkinnästä ei synny mitään tähdellistä.
Odotamme parempia aikoja.
Tässä kirjoituksessa on 174 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:18) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Mitähän tänään kertoisin
En näköjään pysty nukkumaan seitsemää tuntia pidempään. Jotenkin sitä on kierroksilla, vaikka menen suhteellisen ajoissa nukkumaan (yhdentoista aikoihin). On viimeinen talvilomapäivä ja tuntuu, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Vaikka olenhan minä.
Mietin ensin kuntosalia, mutta juoksin jo aamulenkin. Väsyttää niin, että melkein päiväunet olisivat paikallaan. En yleensä harrasta päiväunia, mutta nyt tuntuu siltä, että ehkä…
Hetki kerrallaan. Nyt en pingota.
