Tänään on vaikea keskittyä mihinkään hyvään. Nukun liian pitkään. Unelle on toisaalta selkeä tarve, mutta 10 tuntia ja 8 minuuttia on liikaa. Tästä syystä myös aamupala venähtää ja olo on ponneton. Yritän pitää mielialaa yllä tekemällä kivoja asioita, mutta tänään on tarkoitus koodatakin, muutakin kuin omia juttuja.
Omat koodailut vievät voiton ja sen tuloksena syntyy lista suomalaisista Mastodon-käyttäjistä. Saan pari tuntia koodattua myös sitä mitä pitikin. Tässä välissä Veera ja lapset käyvät pihalla, ilmeisesti Coca Colan joulurekkaa katsomassa ja muuta sellaista.
Unohdan lounaan. Päivällinenkin venyy. Huomaan, että en ole syönyt aamupalan jälkeen mitään. Tunnelma kiristyy, lapset kitisevät ja kaikilla on huono mieliala. Tuntuu, että negatiivinen synnyttää vain lisää negatiivista. Lopulta minullakin menee hermo. Ei tästä taida tulla tänään enää mitään. Miksi edes koodaan, kun se aiheuttaa vain lisää kireyttä? Sain hommat aluilleen, mutta ei lähtenyt niin hyvin lentoon kuin olisin toivonut. Pitää osata irrottaa ote silloin kun se ei pysy kiinni.
Huomaan, että syömättömyys, ylimääräinen häly ja muiden mieliala vaikuttavat aika radikaalisti omaan fiilikseeni. Vaikka kuinka yritän torjua triggerit ja pysyä rauhallisena, ei sitä loputtomiin jaksa. Lopetin mielialasovelluksen käytön joitakin päiviä sitten, kävi jotenkin liian työlääksi päivittää. Unohdin pitää sitä ajan tasalla, eikä se tarjonnut enää tarpeeksi. En minä halua nähdä käppyröitä, jotka toistavat itseään. Jos edelleen käyttäisin sitä vieläkin, ahdistus olisi varmaan tapissa tämän lauantai-illan osalta.
Mitä tästä opimme: Nuku normaaleja määriä, syö säännöllisesti, älä koodaa väkisin.
Nyt niitä siipiä naamaan kuin olisi jo.
Tässä kirjoituksessa on 292 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:37) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Rauhoitu
Tänään mielialat ovat heitelleet härän pyllyä. Viikko on ollut jotenkin sekava ja siitä syystä hieman raskas. Töissä on ollut ihan mukavaa ja focus on säilynyt, mutta oma pääkoppa lahoilee muuten jotenkin liian helposti. En oikein aina tiedä mikä ahdistaa, mikä ahdistaa. Klassiset kaaoksen ainekset koko ajan ilmassa. Tai sellainen tunne, vaikka meininki on kaiken suhteen ihan hyvä. Ehkä sitä lomaa jo vähän odottaa ja kaipaa. Loppuisi hösötys ja kaikki hidastuisi edes hetkeksi.
Eniten voimavaroja olen saanut aivottoman pelailun myötä. Luova tekeminen, kuten musiikki, pianon soittaminen, kirjat ja kirjoittaminen saavat liian herkästi puristamaan mailaa entistä kovempaa. Milloinhan osaisi olla itselleen ”aivan riittävällä” tasolla?
Habitifyn mielialagraafi toimii niin, että mieliala täpätään painikkeella ylös aina kun mieliala vaihtuu. Näin datapisteitä saa aikaan useamman päivässä ja kokonaisuudesta tulee tarkempi. Jotenkin tykkään tästä James Clearin lanseeraamasta ajatusmallista, joka näyttää kokonaiskuvan yksittäisten piikkien sijaan.
Nyt on perjantai. Sushia naamaan ja sitten servulle…
