Miksi teen itselleni näin? Taas 9-21 toimistolla. Yritän tehdä aivan liikaa asioita ennen joulua. Miksi vedän itseni aivan piippuun ennen lomaa? Viimekin jouluna muistan, että vielä aattona stressailin jostain työasiasta.
Väsyneenä ahdistus menee helposti tappiin. Mutta ahdistaisi varmaan muutenkin, koska mielessä pyörii monta epävarmuustekijää työrintamalla. Oman tonttini hoidan 200%, mutta riittääkö se?
Joku on ostanut Dumle-munkkia. Nyt iltapala ja vartin Netflixiä. Todennäköisesti nukahdan pulla suussa, sen verran kova väsymys. Hulluin olo juuri nyt, kun on neljättä yötä nukkunut alle viisi tuntia…
Tässä kirjoituksessa on 94 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:23) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Tavallinen tiistai
Nukuin taas huonosti viime yönä. En tiedä miksi. Seitsemän tuntia luulisi riittävän.
Päätin olla loppuviikon etänä, joten tänään join aamukahvit kotona. En meinannut saada silmiä millään auki. Poika jäi kotiin, koska yskii ja valittelee kurkkuaan. Aamutelevisio on täynnä koronauutisia. Omikron sitä, koronapassi tätä. Eiköhän kohta ole taas täysi lockdown päällä. Sama se minulle, kun olen ollut lockdownissa viimeiset 33 vuotta.
Vedin töiden jälkeen hieman liian rankan Keep-treenin. Onneksi ruoka auttoi.
Päivittäistä reflektointia on nyt muuten tullut täyteen kuusi viikkoa:
Ei taaskaan mitään asiaa, mutta ei se mitään. Päivä on ollut aika perinteinen. Kahvia, pari puhelua, koodia, sähköposteja, lihaskuntotreeni, elokuva, kirja, lepo. Overwatchin pelailu jäi tänään elokuvaillan alle. Huomenna sitten taas.
Lokikirjaani on tulossa muutamia kehitysideoita, esimerkiksi Gutenberg-lohkoja johdatteleville väliotsikoille. Olen tehnyt reflektoinnin jo nyt itselleni helpoksi, mutta haluan helpottaa tätä entisestään. Kaikki ajallaan.
