Jostain syystä työpäivät ovat nyt vähintään 9-18, eli yhdeksän tunnin päiviä. Minkäs sille mahtaa, kun tekemistä riittää ja menee ajantaju. Työnarkomaani-yrittäjän ammattitauti.
Päätän silläkin uhalla lähteä salille, vaikka venyy illan puolelle. Seitsemän kilometrin virtuaalilenkki riittää, niin ei mene överiksi. Liian myöhäinen ateria, vähän telkkaria ja tässä ollaan. Kello on puoli kaksitoista, on aika sammuttaa koneet. Katsotaan pysähtyykö koneisto sammutusyrityksestä huolimatta…
Tässä kirjoituksessa on 82 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:31) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Vielä jaksaa
Kerrankin lokikirjaa kirjoittamassa ”ihmisten aikaan”. Tänään on mennyt kaikki aikalailla putkeen. Pidän uudesta roolistani töissä, jossa ei tarvitse hikoilla siitä ehtiikö koodata. Tänäänkin olen hoitanut henkilöstöasioita, uuden harjoittelijan aloittamiseen vaadittuja asioita, firman dokumentointia ja asiakaspalvelua. Teknisiä tehtäviäkin olisi paljon, mutta ne saavat odottaa välipäivien rauhallisuutta.
Öisin tulee koodattua ja valvottua jostain syystä. Koneisto on kuin Liikkuvassa Linnassa, se liikkuu siitä huolimatta, että se rohisee ja natisee.
Viikon unet näyttävät punaista. Pisteet 37/100. Ehkä ensi yönä nukuttaa. 4h 51min ei vaan riitä. Ei sitten millään.
