Vaikka pidänkin järjestelmäriippumattomuudesta ja omistan laitteita kaikilla alustoilla, olen viime aikoina hurahtanut erityisesti Applen ekosysteemiin. Löytyy iPhone, Macbook Pro, AirPods Pro. On se vaan niin kaunista. AirPods Pro:t ovat olleet sängyn jälkeen paras ostos koskaan. Suorastaan hymyilyttää lenkillä.
Apple tai ei, näin visuaalisena suunnittelijaluonteisena ihmisenä olen muutenkin tottunut tekemään kaikesta nättiä. Linux alkaa olla oletuksena jo kaunis, mutta pienellä tuunaamisella se on vielä kauniimpi.
Ei oikeastaan ole enää asiaa, jota ei Linuxilla voisi tehdä. Kotona vietän 90% ajasta Linux-koneella, enää ainoastaan pelaan ja teen musiikkia Windowsilla.
Pop_OS! Linuxilla voi kuunnella Apple Musicilla käyttämllä Cider-sovellusta. Puskee musat toki myös Last.fm:ään.
Vielä tämän päivän offline. Loma on ollut äärimmäisen rentouttava, vaikka olenkin koodannut melkein joka päivä ja käynyt juoksulenkillä joka aamu. Päiviä määrittelee sellainen tietynlainen seesteisyys, saa olla vain eikä tarvitse miettiä sen kummempia. Aivot lepää.
Ensimmäinen yö nukuttu uudessa sängyssä ja selkä on hieman jumissa. Mutta kuulemma menee viikkoja, ennen kuin uuteen tottuu. Mukavaa perjantaita sulle!
PS. Ai niin. Olen kokeillut lukuisia hengittelysovelluksia ja avoimen lähdekoodin Breathly on ilmaisista paras. Kuitenkin ominaisuuksiltaan ja monipuolisuudeltaan Breathwrk lähti nyt kokeiluun. On pakko saada arkeakin tasapainoon, ehkä muunmuassa tämän kautta.
Tässä kirjoituksessa on 223 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (13:00) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Torstaiterapia – vauhti kiihtyy
Herään torstaiaamuun seitsemältä. On se kumma, kun ei meinaa silmät aueta edes kahdeksan tunnin yöunien jälkeen. Aamulla jumitus asettaa noin tunnin lagikertoimen loppupäivän rytmiin. Kaikki asiat venähtävät. Ihan kaikki.
Ehdin terapiaan minuutilleen. Takeaway-kupissa kanelipullan makuista kahvia. Hengitysharjoitukset. Kerron kuluneesta viikostani ja siitä, että jos vapaa-aikaa on ollut, en muista siitä mitään. Ei tämä silti burnista ole, kun ei stressaa liikaa. Menee vain niin lujaa. Aivo ei pysy mukana. Nyt on jotenkin hasardia kaikki. Teen kai töitä liikaa, mutta voinko nyt muutakaan? Tahti vain kiihtyy, apua, auttakaa, pelastakaa?
Terapiasta kotiin etätöihin. Tänään on markkinointipäivä. Saan hyvän blogiartikkelin aikaan. Rakastan kyllä kirjoittamista. Se on parasta mitä tiedän. Ilahduin eilen, kun Minnan mielestä Mastodonissa voisin olla IT-journalisti.
Koska lagitan edelleen, pääsen lopettamaan työt vasta seitsemältä illalla. Lenkillelähtökin venähtää. Olen vasta yhdeksältä kotona juostuani kymmenen kilometrin iltalenkin. En ota melatoniinia, koska pitää vielä ainakin kastella huonekasvit ja syödä iltapala. Jotain muutakin piti vielä tehdä, mutta taidan jättää loput huomiselle.
Vaikka olen touhuillut koko päivän, tuntuu, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Se johtuu varmaan siitä, että en ole taaskaan ehtinyt koodata ”tarpeeksi”. Minun pitäisi kääntää ajatteluni tästä koodarin mindsetistä teknologia-piällysmiehen mindsettiin. On ihan OK, etten aina koodaa, usko jo.
Semmoinen päivä se. Huomenna on uusi päivä.
