Päivän omituinen fakta: Dies Lunae on latinaksi Maanantai ja sanassa on englanninkielinen sana: Kuolee. Sattumaako?
Aamun tehtävälista näyttää 62 tehtävää. Vaikka hetki menee ennen kuin pääsen taas tilanteen tasalle, päivä sujuu hienosti. Hieman ahdistaa ja väsyttää tämä arjen alkaminen.
Ilta venähtää koodailussa ja löydän itseni väsyneenä nakuttamassa päiväkirjaa keittiössä. Viime aikoina minua on vaivannut öisin kummalliset ahdistuskohtaukset. Tulee se selittämätön, kammottava ajatus päähän, että olisi kamalaa, jos ei olisi olemassa. Vaikka ajatuksen ei pitäisi pelottaa tai tuntua miltään, se kauhistuttaa näin tietoisena ja ajattelevana olentona. Jännä, että ajattelin ihan samoja asioita lähes päivälleen kaksi vuotta sitten. Ja taas mennään.
Nyt. Keskityn tähän hetkeen. Eli teen sen fakin iltapalan ja katson uusimman The Last of Ussin.
Tässä kirjoituksessa on 146 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:27) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Unelmia
Taas on yksi viikko ohi. Päivä seuraa toista. Lämpötila on ollut parvekkeella 10:48 saakka kymmenen asteen lämpimämmällä puolella. Parvekkeelle paistaa aurinko yhtäjaksoisesti pari tuntia, joka nostaa lämpötilaa. Kevät saapuu hiljalleen. Auringonvaloon on mukava herätä. Se tuntuu harvinaiselta herkulta kuuden kuukauden pimeyden jälkeen.
Kevät on syksyn jälkeen lempivuodenaikani loskapaskasta ja allergioista huolimatta. Ei ole enää liian kylmä, eikä vielä liian kuuma. Kevät synnyttää uutta. Kukat ja kasvit tulevat näkyviin. Puihin kasvaa taas lehtiä. Ihmiset tuntuvat olevan paremmalla tuulella. ”Kevättä rinnassa”, sanotaan.
On sunnuntai ja ihmettelen mihin tämä aika katoaa. Alan entistä enemmän kaipaamaan omaa mökkiä keskeltä-ei-mitään, jonne voisi mennä viikoksi tai pariksi rauhoittumaan. SItten kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, tämä haave on toteutettava tavalla tai toisella. Vaimo tietenkin mukaan. Hänen kanssaan voi istua hiljaa keskellä luontoa, koska hän tietää mitä hiljaisuus merkitsee.
