Unta ehkä noin kolme tuntia. Veera lähtee aamulla Tampereelle yhdistyshommiin, joten saatan sokean junaan vähän kuuden jälkeen. Silmät eivät meinaa aueta millään, joten taaperran kotiin jatkamaan unia.
Yhdeltätoista ylös. Unta ehkä noin kuusi tuntia yhteensä. Älysormus sanoo, että tänään ei kannata rehkiä liikaa. Vaikka aurinko paistaa kivasti koko päivän, päätän, että en näillä energioilla lähde juoksemaan pitkää lenkkiä. Ehkä sunnuntaina, jos silloinkaan. Nyt on varmaan ihan hyvä relata. Ei kukaan tule sanomaan minulle, että ”Rolle, nyt lenkille”. Tämä pitäisi aina muistaa. Olen itse itseni pahin vihollinen.
Heviä ja koodaamista. Batterya, kahvia. Kohtalaisen hyvä fiilis. Lapsetkin voivat hyvin, tai siltä ainakin vaikuttaa.
Jostain syystä olen viime aikoina innostunut lentoturma-analyysien katsomisesta, niitä on YouTube pullollaan. Ahdistusaspektistaan huolimatta katson näitä aina lisää ja lisää. Hämmentävää.
Tässä kirjoituksessa on 144 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (16:51) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kaikkea sitä
Kahdeksan tuntia unta ei meinaa riittää. En muista kävelymatkaa terapiaan. Jotenkin sekava olo edelleen. Elämässäni on tällä hetkellä kolme isoa kuormittavaa asiaa, joista yksi on positiivisella tavalla kuormittava. Kirjoitin eilen, että ”pitää nyt olla tarkkana”. Olen edelleen samaa mieltä.
Päivä tuntuu sujuvan jotenkin takkuisesti, mutta saan aikaan paljon. 22 tehtävää, 2 klousausta, lukemattomia sähköposteja. Tähän pitäisi olla ihan tyytyväinen, mutta silti ruoskin itseäni. Miksi?
Osaan lopettaa viiden maissa, mutta ilta menee ties missä NextDNS-säädöissä ja CSS-koodailuissa, vaikka vannotin itselleni, että ei sitten täytetä päivää ylimääräisellä. Tässä sitä taas ollaan.
Huomenna toimistolle.
Kyllä tämä tästä.
