Katson maitovaahtoon muotoutunutta sydänkuviota mokkalattessani. Sitten poraudun pääni sisään. Tämä hetki. Miltä se oikein tuntuu? Mieleeni tulvii saksalaisen fyysikon Sabine Hossenfelderin Albert Einsteinin oppeja mukailevat sanat videolta, jolla hän selittää, että kvanttimekaniikan vuoksi kuolleet läheisemme ovat itse asiassa yhä elossa heidän näkökulmastaan, kun kerran kaikki hetket aika-avaruudessa ovat jonkun nykyhetkiä. On jotenkin lohduttava ajatus, että isäni näkökulmasta hän on elossa, omassa nykyhetkessään. Tiedän, aivot nyrjäyttävää kamaa. Mutta onko tämä todella ”tämä hetki”, kun tätäkin lukiessa se hetki, josta hetki sitten puhuin, meni jo?
Tiedän kuitenkin, että tervettä on keskittyä omaan perspektiiviinsä ja omaan nykyhetkeensä, se on ainoa minkä voimme todentuntuisesti sanoa olevan ”tässä”.
Seuraavassa hetkessä olemme ruokakaupan kalaostoksilla. Ihmisiä on sopivasti liikenteessä hoitamassa viime hetken ruokaostoksia. Loimutettua lohta kilo koriin ja kotia kohti. Äiti soittaa matkalla. Puhelumme venyy parituntiseksi. Diipiksi menee aiheet taas, mutta se ei haittaa yhtään. Sentään ei ahdista ainakaan liikaa. Höpöttely vapauttaa. Aasinsillan kautta tulee puheeksi Jannen artikkeli ja unirytmi. Jostain syystä olen pitänyt äitiäni aamuvirkkuna, mutta hän kertoo aina olleensa iltavirkku. Selvisipä tämäkin.
On tämä joulunaika niin mukavaa. Seuraavaksi korkkaan konvehtirasian.
Tässä kirjoituksessa on 208 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:36) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Heippa velvollisuudet, moikka rentoilu
Joulurauha on saapunut. Kalkkuna on paistettu. Nukun noin kymmenen tuntia, kahdessa osassa. Uni tulee tarpeeseen ja sitä riittää niin pitkään kuin nukuttaa. Syön muutaman piparin, juon vähän vettä ja lähden ulos juoksemaan. Otan kunnolla vauhtia. Järvi tulee kierrettyä alle tuntiin.
On mukavaa, kun ei ole velvollisuuksia. En oikein osaa olla aloillani nyt, mutta pakko opetella. Overwatchiakin kokeilin solo-quessa. Ei mennyt hyvin, surkeita hopeatiimejä. Jostain syystä rankkini on pudonnut hopeaan, vaikka olin jo kullalla ja melkein platassa. En pidä Overwatch2:n muutoksista, mutta peli on edelleen hauska
Kohta elokuva. Rennot joululaulut soi. Nyt on mukava tunnelma.
