Vuosi sitten maanantaina stressasin. Nyt täytyy sanoa, että stressi on koko kevään loistanut poissaolollaan. En jostain syystä ole stressannut. En oikein tiedä yhtä syytä tälle. Ehkä se on hyperfokusoituminen johonkin mieluisaan vapaa-ajan toimintaan, vanhojen sarjojen bingettäminen tai sitten ihan vaan oleminen. Olenko vihdoin oppinut olemisen jalon taidon?

Omien työkalujen rakentaminen, Anthropicin keksinnöt ja kirjat ovat myös vieneet mennessään. Olen aina ohjelmoinut, mutta nyt sekin on jotenkin erilaista, stressittömämpää. Kun kaikkeen kuluu vähemmän aikaa ja typeriäkin ideoita voi luonnostella helposti, olo on kevyempi. ”Ennen vanhaan” kun kaikki tuli ohjelmoitua 100% käsin, ei osannut lopettaa eikä päästää irti. Nyt on helppo jatkaa siitä mihin jäi, kun ei tarvitse itse muistaa ja osata kaikkea alusta loppuun asti. Kuin olisi oma tiimi aina valmiina ja menossa mukana. Oli AI:sta mitä mieltä tahansa, minun elämääni se on tuonut paljon hyvää mukanaan.

Maanantai tuntuu maanantailta. Miten se aina tuntuukin niin mälsältä? Jotenkin aurinkokin on himmeämmällä juuri tänään, kuka veti sälekaihtimen sen eteen?

Toimari leikittelee ajatuksella neljän päivän työviikosta. Tavallaan hauskaa, kun saa itse päättää. Pienenä yrityksenä olemme ketteriä. Vai olisiko sittenkin 200% parempi?

Viikko lähtee hyvin käyntiin näin. Stressittömyys jatkukoon.

PS. Rollemaan korjaus sai aikaan issuen, joka myötävaikutti korjaavaan pull requestiin. Hyvä minä. Suomeksi: Fediversumista tulevat profiilikuvat näyttivät ajoittain 404 (ei löydy) -virhettä, lähinnä sen jälkeen jos matkan varrella avatar on vaihdettu. Jatkossa toimivat vaihtamisesta huolimatta. Avoin lähdekoodi on ihanaa.