Pedro on taas Jyväskylässä, hän pyytää kahville. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä, mukava tyyppi. Aikalailla tasan vuosi viime tapaamisesta. Kuulemma onnekas sattuma.

Sanon yleensä, että en ole kovin sosiaalinen, mutta se on väärin sanottu. Tänäänkin olen tekemisissä ihmisten kanssa ensin töissä 10-17, sitten vapaalla 17-18 ja loppuilta 18-23 perheeni parissa.

Jotain siinä kuitenkin on, että olen sosiaalisempi englanniksi, alkuperältään muiden kuin suomalaisten kanssa. Kai aivot kääntyvät ulkolaiseen kulttuuriin kielen myötä. Hämmentävää.

Sosiaalinen tai ei, nyt on henkinen akku 1%. Silmät painuvat väkisin kiinni kello 18:49. Minun tuurillani piristyn kymmeneen mennessä. Sitten taas toista viikkoa putkeen 5h yöunilla eteenpäin ja Tetris-efekti jatkuu… Never stop the madness.