Tänään mieliala on -5000. En aio kirjoittaa tänne listaa asioista, jotka masentavat, ahdistavat ja vituttavat. On merkillistä, että kaksikymmentä päivää putkeen voi olla seesteisiä ja jopa iloisia hetkiä, sitten kaikki kuona kasautuu yhdelle päivälle.

Tiedostan, että tässä mielentilassa kaikki pienetkin asiat lisäävät samaan paskaläjään lisää syitä olla negatiivinen ja tuntuu siltä, että mikään ei toimi kunnolla. Mutta se on sellaista.

Ei auta kuin lusia tämäkin hetki. Ehkä niitä hyviäkin taas ilmenee. Juuri nyt en jaksa olla 83 eri roolissa. Ehkä huomenna taas jaksan.

Jotain asiaakin minulla oli, mutta nyt se on PUFF – poissa. Hieman repaleinen päivä. Unta yli yhdeksän tuntia ja erittäin freesi olo. Tänään saan kaikki rutiinit hoidettua, kuten tavallista, eli aamurutiinit, päivän lukutavoite 20min, budjetti ja päiväkirja (jota parhaillaan kirjoitan) ja melatoniini ajoissa naamariin.

Tammikuun juoksuhaasteen kahdeskymmenes päivä myös paketissa. Juostut kilometrit tässä kuussa: Noin 90 kilometriä.

Jostain syystä nyt tammikuussa arki on ollut helppoa. Pystyn pitämään kiinni rutiineista, työajat pysyvät kurissa (10-18), eikä mikään tuota ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Energiatasot pysyvät myös kohdillaan. Tämä saisi jatkua pidempäänkin.

PS. Aloitin Honestlyn käytön uudelleen. ”App-levottomuus” iskee taas. Tarvitsen dopamiinipiikkejä.

En koskaan totu heräämään ennen yhdeksää. Jotkut sanovat, että vanhemmiten unirytmi voi muuttua. Mutta muutaman uniaiheisen tietokirjan lukeneena vaikuttaa siltä, että varsinainen kronotyyppi ei muutu koskaan. Isäni kertoi eläkkeellä ollessaan nauttivansa aikaisista aamuista, mutta oliko hän pohjimmiltaan aamuvirkku sitten kuitenkin, se jäi epäselväksi.

Kun herää kesken syvän unen, aamuväsymys ei poistu koko päivänä. Tai niin minulle ainakin kävi tänään. Noin kaksitoista tuntia hereillä ja kello 18:24 olen aivan valmis nukkumaan. Väsymyksen tasoon nähden yllättävän monta ajatusta edelleen päässä. Vielä hetken jos sinnittelisi, sitten tyytyväisenä pehkuihin…

Tänään koen riemua lenkkipolulla. Hymyilyttää, kun polkua vaan riittää ja riittää. Videota ja kuvaa Mastodonissa.

Squadrats ja Strava yhdessä Squadrats Route Planningin avulla ovat verrattomia työkaluja uusien reittien piirtämiseen. Paljon helpompaa piirtää uusia reittejä kuin esimerkiksi CityStridesissä.

Positiivista on, että reittiä suunnitellessa näkee myös lenkin arvioidun keston, polun ja asvaltin prosenttiosuudet ja tietenkin alueet, joilla ei ole ennen tullut käytyä. Strava/Squadrats tuntuu myös tietävän missä on esteitä, tietöitä tai läpikulku kielletty. CityStridesin kanssa on meinannut tulla ongelmia, kun se on ohjannut paikkaan, johon ei voi tai saa mennä. Tämä on toisaalta täysin mutua, kun en tarkkaan tiedä – mutta toistaiseksi ei ongelmaa.

Kun reitti on valmis, Stravassa voi CityStridesin tavoin tallentaa reitin yksityiseksi ja sitten on helppo exporttaa GPX-tiedosto. Tämän jälkeen lähetän tiedoston älykelloni WorkOutDoors-sovellukseen. Sitten vain juoksemaan. Juoksun aikana älykellossa näkyy kartta, maaston korkeus ja tietenkin perustiedot kuten syke, nopeus ja niin edelleen. Uutena ominaisuutena WorkOutDoors puhuu korvaan, ”40 metrin päästä tiukka käännös oikeaan”. Näin ei tarvitse pakkasella kuikuilla kelloa koko aikaa.

CityStridesissä miinuspuolena oli, ettei se tallentanut korkeuksia GPX:ään. Strava tekee niin, joten WorkOutDoors osaa ilmoittaa milloin ollaan esimerkiksi lenkin korkeimmassa kohdassa. Tänään korkein kohta oli 126m merenpinnan yläpuolella. WorkOutDoors myös kertoo milloin on tulossa nousu ja kuinka pitkä sellainen. Se kertoo myös kaltevuudet prosentteina ja niin edelleen. Pidän tällaisesta datasta, jota saan korvanappiini lenkin aikana.

Kaikki ei kuitenkaan voi olla tietenkään koskaan täydellistä. Stravan kautta GPX-exportissa nimittäin suuntaohjeet heittävät välillä härän pyllyä. Kesken pitkän suoran saattaa tulla ”tiukka oikea” ja heti perään ”tiukka vasen”, vaikka kartta näyttää eteenpäin. Tämä on omituista, jokin random bugi. Tästä syystä joudun katsomaan kuitenkin kelloani aina välillä, jotta tiedän reitin enkä käänny äkkijyrkkänä jonkun pihaan tai jonnekin pusikkoon.

Kahdeksastoista yhtäjaksoinen juoksupätkä tänään. Tammikuussa juostu yhteensä noin 85 kilometriä. Tuntuu, että kunto kasvaa kohisten. Pidän tästä päivittäisestä rutiinista. Ei rasita vielä yhtään.

Tänään on huonot yöunet alla, mutta se ei menoa haittaa. Huomenna alkaa arki taas ja koska huoltopäivä, kasiin töihin. Seitsemältä ei ole herkkua herätä, mutta ei voi mitään. Pitää yrittää nukahtaa aiemmin. Se saattaa tänään jopa onnistua.

Lauantaipäivä:

• Ruokaa
• Kahvia
• Juoksemista
• Pyykkejä
• Rebound-migreeni

Jotain hyvääkin, nimittäin yhdeksän tuntia unta alla. Videopelit jäävät tämän pääkopan vuoksi taas huomiselle.