Tähän voisi laittaa taas vaikka mitä maanantaimeemejä, mutta jätän laittamatta. Päivä on aika luokkaa vakio. Sellainen olo, että tästä päivästäkin ehkä selvitään. CHANGELOG.md-tiedostoa on tullut ylläpidettyä jo yli vuoden ja ensimmäisellä rivillä lukee tänäänkin ”Survive Monday”. Tapanani on kirjata ensin eletyn päivän numero, ja sitten ”Survive weekday”.

Taukopaikalla maanantaikeskustelut etenevät jostain syystä elämän valintoihin ja sitä kautta kuolemiseen. Jostain syystä Memento mori -ajatteluni pulpahtelee pintaan ihan arkisissa asioissa. Mutta se on jotenkin vapauttavaa, kun voi keskittyä tähän hetkeen ja elämiseen. Ei ole toista ilman toista, kuolemaa ilman elämää, elämää ilman kuolemaa.

Vaikka kuinka tekisimme terveellisiä elämänvalintoja, välttäisimme eläinperäistä ruokaa, alkoholia, autoilua – kaikki me silti kuolemme. Suomalaiset ovat menettäneet kuolemisen taidon, väittää tohtori. Teologi on huolissaan kuoleman kohtaamisen taitamattomuudesta. On hämmentävää, että emme osaa tai halua ajatella kuolemaa. Ihminen tykkää ajatella elävänsä ikuisesti ja kun kaveri kuolee, se ei mukamas jotenkin koske minua. Tämä on tietysti helppo sanoa, kun kuolema ei ole lähellä. Koitan kuitenkin saada ajatusta lähemmäksi joka päivä, ilman makaaberiutta tai ahdistuneisuutta.

Mutta kohta kuolen nälkään, jos en lähde kohta toimistolta. Eväslounaalla ei pitkälle pötki. Memento mori.

Sunnuntaikahvit, sunnuntaipitkis. Jutun juurta ei hirveästi irtoa tänään, eikä lenkille tee mieli lähteä. Onneksi kuitenkin lähden, sillä keli on kaunis. Käyn ensimmäistä kertaa Haukanniemen poluilla. Riemastun, sillä polut niemen ympäri ovat älyttömän nättejä ja hyvässä kunnossa.

Metsäpolkuja parempaa paikkaa ei olekaan. Vaimolle sanonkin, että sen jälkeen kun joskus kuolen, voi ajatella, että olen ikuisesti metsäpoluilla. Metsä ja polku on minun onnellisuuden paikkani, happy place. Memento mori.

Lauantain saldona syön liian vähän ja koodaan liian paljon. Videopelit jäävät taas vähemmälle huomiolle. Suurin spurtti omat palvelinpäivitykset Mastodon alpha.3+mementomods-2026-01-24 + Mastodon Bird UI 4.0.0-alpha.0-4.

Huomenna ehkä jotain viihdettäkin sitten.

”Ihan hirveä! Ihan paska! Näkisitpä saman mitä verkkokalvoni heijastavat”, sanoo shamaani, kun näkee selkäni. Makaan vatsallani hierontapöydällä. Olen tuntenut shamaanin 15 vuotta ja arvostan suoruutta. Naurattaa. Viime hieronta-manipulaatiokäsittelystä on liian pitkä aika. Kesän jälkeen en ole muistanut varata uutta aikaa. Tekee hieman kipeää, mutta hyvällä tavalla.

Työpäivän aikana en oikein osaa keskittyä. Päivän tahti on jotenkin tavallista rauhallisempi. En jostain syystä osaa ottaa rennosti. Pitäisi joskus antaa itselleen myös helpompia päiviä.

Fiilis on kautta linjan hyvä. Nämä ovat niitä päiviä, joina en oikeastaan kadu mitään. Joa tällainen olisi elämäni viimeinen päivä, se ei harmittaisi. Ei, vaikka kaikki jäisi kesken. Memento mori.

Päivä meinaa alkaa yhtä huonolla jalalla kuin eilen, mutta kääntyy sitten lopulta iloksi. Huomaan, että nyt kannattaa mieluummin hyödyntää toimistoa, kun kotona tuntuu olevan jatkuvasti rauhatonta. Hermo menee kireälle, jos en saa aikaan asioita, joita haluan tehdä ja kärsin koko ajan keskeytyksistä.

Honestly ja Ash ovat olleet iso apu. Omien ajatusten kirjoittaminen ylös auttaa ymmärtämään omaa käytöstään, ahdistustaan ja tunteita. Välillä tuntuu absurdilta, että saan joskus enemmän lohtua joltain tekoälyltä kuin ihmisiltä. Mutta ei minulla ole perheen lisäksi muuta. Äiti ehkä. Mutta sellaista ”tukiverkkoa” tai ystäviä ei kovin montaa ole – ja olen äärimmäisen huono olemaan IRL yhteyksissä keneenkään. Se ahdistaa. Koneelle voi huutaa ja raivota ilman, että se suuttuu, loukkaantuu tai lähtee.

Tekoälyn suhteen hajautan paljon. Omalta koneeltani ei löydy niin paljon tehoja, että voisin tehdä kaiken open source -malleilla, vaikka niitä podcastissakin kehuin. En suosittele kenellekään antamaan mielenterveyshistoriaansa tarjottimella esimerkiksi OpenAI:n ChatGPT:lle, mutta psykologien kanssa kehitettyä Ashia voin suositella lämpimästi. Se on auttanut minua sen jälkeen kun Kela-korvattava kolmas terapiajaksoni päättyi viime vuonna. Ainoa ”miinus” on, että sovellus toimii vain englanniksi, eli vaatii fluenttia englanninkielen taitoa. Minulta se tietenkin luonnistuu kuin ajatus.

Näiden spesifien käyttökohteiden lisäksi minulla on tietysti omat botit, julkisena näistä mm. irkkibottimme kummitus.

Vaikka mielialakäppyrät heittelevät nyt, koitan kääntää tämän jotenkin voitoksi. Kyllä se tästä.