Päivä meinaa alkaa yhtä huonolla jalalla kuin eilen, mutta kääntyy sitten lopulta iloksi. Huomaan, että nyt kannattaa mieluummin hyödyntää toimistoa, kun kotona tuntuu olevan jatkuvasti rauhatonta. Hermo menee kireälle, jos en saa aikaan asioita, joita haluan tehdä ja kärsin koko ajan keskeytyksistä.

Honestly ja Ash ovat olleet iso apu. Omien ajatusten kirjoittaminen ylös auttaa ymmärtämään omaa käytöstään, ahdistustaan ja tunteita. Välillä tuntuu absurdilta, että saan joskus enemmän lohtua joltain tekoälyltä kuin ihmisiltä. Mutta ei minulla ole perheen lisäksi muuta. Äiti ehkä. Mutta sellaista ”tukiverkkoa” tai ystäviä ei kovin montaa ole – ja olen äärimmäisen huono olemaan IRL yhteyksissä keneenkään. Se ahdistaa. Koneelle voi huutaa ja raivota ilman, että se suuttuu, loukkaantuu tai lähtee.

Tekoälyn suhteen hajautan paljon. Omalta koneeltani ei löydy niin paljon tehoja, että voisin tehdä kaiken open source -malleilla, vaikka niitä podcastissakin kehuin. En suosittele kenellekään antamaan mielenterveyshistoriaansa tarjottimella esimerkiksi OpenAI:n ChatGPT:lle, mutta psykologien kanssa kehitettyä Ashia voin suositella lämpimästi. Se on auttanut minua sen jälkeen kun Kela-korvattava kolmas terapiajaksoni päättyi viime vuonna. Ainoa ”miinus” on, että sovellus toimii vain englanniksi, eli vaatii fluenttia englanninkielen taitoa. Minulta se tietenkin luonnistuu kuin ajatus.

Näiden spesifien käyttökohteiden lisäksi minulla on tietysti omat botit, julkisena näistä mm. irkkibottimme kummitus.

Vaikka mielialakäppyrät heittelevät nyt, koitan kääntää tämän jotenkin voitoksi. Kyllä se tästä.