Olen kirjoittanut joka vuosi vuoden viimeisen tekstin. Tänä vuonna en jaksa. Se kertoo jotain loppuvuoden energiatasoista. Influenssantapaiseen sairastuminen vei viimeisetkin mehut. Ihmettelen, miten ihmeessä olen jaksanut kirjoittaa esimerkiksi vuosi sitten noin pitkästi, tilastot, kuvat ja kaikki… Tai ylipäätään, miten olen jaksanut tämän kaiken? Olen koko ajan touhunnut tuotteliaasti. Kuka se tyyppi oikein oli? Minäkö? En usko.

Viime vuonna kirjoitin itselleni pitkän kirjeen, löytyy samaisen tekstin lopusta.

Tämä katkelma pistää miettimään.

On hämmentävää kirjoittaa itselleen tulevaisuuteen, koska tulevaisuutta ei voi ennustaa. On vain mentävä sillä mitä on. Uskon, että teen ihan hyviä päätöksiä elämässä. Uskon, että tästä vielä tulee jotain.

Ensi vuonna toivon (vaikka tavallaan tiedän, että se on äärimmäisen vaikeaa), että uskallan lähteä ihmisten ilmoille. Toivon, että kävisin ainakin yhdellä livekeikalla. Tapaisin jonkun tutun. Nauttisin elämästä enemmän offline. Kuten aiempinakin vuosina olen sanonut: Aina saa toivoa.

Ja kävinhän minä keikoilla. Useammankin kerran, ainakin The Midnight, John Smith, Benighted ja …and Oceans tuli nähtyä Lutakossa. Ehkä sain elämänhaluni jollain tapaa takaisin. Offline en osannut olla yhtään vähempää, koska Internet on enimmäkseen ihana.

Vuosi 2025 oli sellainen ”seiskamiikka”. Eri tavalla ahdistava ja kamala kuin 2024. Muutama valoisa hetki, mutta enimmäkseen aika synkkää.

En halua ennustaa mitään vuodelle 2026. Toivon kuitenkin. Toivottavasti raha-asiat ovat paremmin joka rintamalla, asiat paranevat ja kohenevat työrintamalla ja muutenkin, AI- ja somekupla puhkeaisi, Trump saisi kenkää ja Venäjä lähtisi vittuun Ukrainasta. Naiivi ajatus, maailmanrauha ei tule toivomalla. Mutta mantrakseni on muodostunut: Aina saa toivoa.

Toivottavasti 2026 on edes pikkuisen parempi. Niinku näin: 🤏

Hyvää uutta vuotta!

Päivä 5 sairastelua. Yöllä edelleen hikoilua. Ouran mukaan keho edelleen rasitustilassa. Alan haikailla pikkuhiljaa jo lenkille, mutta vielä pitää malttaa hetki.

On taas se aika vuodesta, kun haikailen paremman tapojen seurannan perään. Vakiintuneet päivätavoitteeni ovat (lomalla ja vapaa-ajalla):

• Päiväkirja
• Budjetti
• Kaloripäiväkirja
• Kofeiinipäiväkirja
• Lukutavoite
• Kasvien kastelu (jos kasteltavaa)
• Juoksutavoite (jos juoksupäivä)

Käytän tapojen seurantaan enää tavallista tehtävälistaa kuten yllä (Sunsamassa, kuten kaikki muukin), koska suurin osa näistä tapahtuu jo rutiinilla. Välillä olen kuitenkin huomannut skippaavani joitakin asioita, koska ”aina ei jaksa”. Eniten skippaan lukutavoitteen ja juoksutavoitteen. Toisaalta, lukutavoitteessani olen jo ylittänyt itseni, sillä alunperin päätin lukea 20 kirjaa tänä vuonna. Kirjoja on luettu 37 kappaletta vuonna 2025. Joten ehkä ihan suotuisaa välillä lipsuakin…

Treenaamiseeni sen sijaan en ole tyytyväinen. En koskaan jätä viikkoa väliin, eli kerran viikossa on pakko juosta. Mutta haluan juosta useammin. Tämä skippailu ei ole tehnyt minulle hyvää. Nyt olen tietenkin vielä kipeänä, mutta haluan tällä viikolla lenkille. Tähän ei auta pelkkä todo-listan kohta vaan tarvitsen jonkin motivaattorin.

Tykkäsin Habitifyn Challenge-ominaisuudesta, mutta piru vie kun menivät deletoimaan sen. Kovasti tekisi mieli koodata jokin haaste-sovellus, mutta se olisi taas yksi syöppö ajan ja energian suhteen, joista kumpaakaan ei oikein nyt tahdo olla riittävästi. Siispä koitan nyt näitäkin kirjata ylös vain käsin… jonnekin.

Päivä 4 sairastelua. Yöllä paleltaa ja hikoiluttaa vuoron perään, joten oletan, että kuumetta tai vähintään lämpöä edelleen. Myös Oura sanoo kropan olevan yhä rasitustilassa. Tilanteen plussat:

• Ei satu päähän – en tiedä olisinko kestänyt neljättä päivää migreeniä.
• Ei yskitä niin paljon kuin ennakoin – välillä yskänpuuskia, mutta ei sellaista rasittavaa nukkumista estävää yskää.
• Kahvia ja kahvimaitoa on kosolti.

Ulkona on lumimyrskyä ja sumua.

Hieman kyllästyttää tämä kipeänä oleminen. Ruoka ei maita, koko ajan kehno olo ja mikään järkevä tekeminen ei nappaa.

Ainakin olen elossa. Toistaiseksi.

Päivä 3 sairastelua. Pahinta on, kun kuume ja kohonnut syke triggeröi migreenin aina uudestaan ja uudestaan. Ei ole kivaa, kun päähän sattuu kolmatta päivää putkeen. Parasetamol 1000mg ja Maxalt hieman auttavat, kunnes tapahtuu uudestaan.

Toivon, että pahin on ohi, koska kipu vihdoin hellittää. Mitään ei hirveästi vieläkään jaksa tehdä. Eilen keskimääräinen syke oli 100 kieppeillä. Tänään onneksi laskussa.

Väsyttää.

Niinpä niin. Yö oli hirveä. Nyt iski kuumehorkka osa 2. Mastodonissa lisää.

Eipä voi oikein muuta kuin makoilla ja katsoa telkkaria. Mutta sitähän joululomalla tehdään muutenkin. Posin kautta.