Elämä on tällä hetkellä pelkkää työntekoa. On määräaikoja, joilla on seurauksensa ja haluan olla työstäni ylpeä. Tiedän, että elämän ei pitäisi olla pelkkää yrittämistä ja taiteilua budjetissa pysymisen ja aikataulujen kanssa, mutta juuri nyt se on sitä. Vapaa-aikaa jää korkeintaan tunti pari päivässä. Sentään tänään ehdin nähdä lapsia ennen nukkumaanmenoa.

Työ on sitä mitä osaan tehdä ja josta nautin. Jotain muutakin kyllä pitäisi olla ja juuri nyt millekään muulle ei jää tilaa. Mutta se on semmoista nyt. Hulluin loppuvuosi koskaan.

Katson liikaa taaksepäin ja horisonttiin, kun pitäisi katsoa suoraan eteensä. Elämässä tekee paljon virheitä. Ei pitäisi luottaa liikaa vääriin ihmisiin, olettaa liikaa asioita, unohtaa oma äänensä ja ohittaa signaaleja.

Otan ohjat omiin käsiini. Vain siten tiedän mitä tuleman pitää.

Kyllä tästä(kin) hyvä tulee.