Isänpäivä, eli hyvä päivä heti pyhäinpäivän jatkeeksi muistella omaa ja puolison edesmennyttä isää. Lapset juuri ja juuri tajuavat, että tänään on isänpäivä. Saan onnittelut ja kahvihetken vaimon kanssa.

Istumme kahvilassa. Olen mietteliäs. Jo ulkona kahvilaan kävellessämme mieleeni tulvii muistoja isästäni. Muistoja on niin paljon ja jostain syystä vasta nyt ne ovat ikään kuin värikkäitä ja eläviä. On hämmentävää miten muistot vain vahvenevat sen jälkeen kun rakas ihminen on poistunut elämästä. Ja tapahtumahorisontin ylittämisestä on aikaa jo kuitenkin yli kuusi vuotta.

Mitä isäsi opetti sinulle?

Veeran kysymys saa minut havahtumaan nykyhetkeen. Samalla muistot, ikävä ja tunteet tulevat kerralla ulos kyyneleiden muodossa, enkä pystykään hetkeen vastaamaan. ”Kaiken”, vastaan vetistelyni keskeltä hiljaa.

Opin isältä Linuxin ja ohjelmoinnin alkeet. Sain häneltä innostuksen tekniikkaan, tietokoneisiin ja ongelmanratkaisuun. Sain häneltä eväät elämään. Minulla on hänen ansiostaan rutkasti ”tee se itse” -asennetta ja yritteliäisyyttä. Minusta ei sisua puutu.

Isä oli omaa luokkaansa. Minulle oman aikansa Einstein.

Kiitos isä.