Sama trendi jatkuu, en osaa lopettaa työntekoa. Lenkit ja kaikki muukin elämä ovat jotenkin nyt jääneet työn jalkoihin. En malta odottaa kun nämä tulipalot ja deadlinet ovat takanapäin. Marras-joulukuu on meidän kiireisintä aikaa. Sinällään ihan mukavaa kun on tekemistä. Mutta ehkä sitä on liikaa. Tulee vauhtisokeus, eikä osaa pysähtyä. Eikä rauhoittua. Eikä tehdä mitään muuta.

Ehkä kaikista pelottavinta on, että viikonloppunakaan ei tule oikein nukuttua. Kroppa on niin kierroksilla, ettei nukkuminen oikein suju.

Vaarallista tämä kuvainnollisten kynttilöiden polttaminen, mutta ei voi mitään. Vai voiko sittenkin?

No, levätään nyt pari tuntia. Aamulla taas mennään.